Hamsterigenetiikan alkeita osa 3

Jotta voidaan ymmärtää paremmin geenien vaikutusta fenotyyppiin, on tutkiskeltava mistä väri syntyy. Väriin vaikuttaa solujen tuottama väriaine (pigmenttiaines), jota on mm. hamsterin karvassa, nahassa ja korvanlehdissä.

Mustaa ja ruskeaa väriä aiheuttaa eumelaniini, jonka erottaa parhaiten korvista. Feomelaniini on punertavaa pigmenttiä, jonka tunnistaa parhaiten creme-väristä ja joka vaikuttaa erityisesti turkin pigmenttiin peittäen mustan alleen. Tästä syystä creme voi olla joskus samanaikaisesti myös musta, vaikkei sitä fenotyypistä huomaakaan.

Jos kumpaakaan pigmenttiä ei muodostu, iho tai karva jää tällaisista kohdista valkoiseksi. Vallitsevimmillaan tuloksena on lähes pigmentitön hamsteri, eli tummakorvainen valkoinen, jolla pigmenttiä on muodostunut vain korviin. Joskus punasilmäistä valkoista – eli cinnamonin ja tummakorvaisen valkoisen yhdistelmää – kutsutaan virheellisesti albiinoksi, vaikka todellisuudessa hamsterin korvat ovat cinnamon-geenin johdosta vaaleat, mutta eivät pigmentittömät.

Hamstereiden värit riippuvat siis näiden melaniinien tuotannosta, sekä niiden laatua muuntelevista geeneistä.

Yhdistelmävärit ”kodominanssi”

Kun hamsteriin sekoittuu useampia geenejä, fenotyyppi muodostuu riippuen niiden vallitsevuudesta. Yhteisvallitsevuuden, eli kodominanssin seurauksena hamsteri onkin fenotyypiltään erilainen kuin mitä se olisi jos pelkästään toinen geeni olisi hallitsevampi. Esimerkiksi poikanen, joka perii molemmilta vanhemmiltaan cinnamonin ja mustan alleelit ei olekaan väriltään pelkästään cinnamon tai musta, vaan kyyhkynharmaa.

kodominanssi

Kodominanssin aiheuttamia yhdistelmävärejä on niin paljon ettei kaikille ole vielä nimitystä keksitty, tämä koskee varsinkin melko tuoreita ja/tai harvinaisia mutaatioita.

Polygeeniset ominaisuudet (lat. poly = monta)

Polygeeneillä tarkoitetaan geenejä jotka vaikuttavat myös hamsterin ominaisuuksiin vaihtelevasti, esimerkiksi koko, rakenne, terveys ja muut ulkoiset ominaisuudet riippuvat näistä geeneistä, mutta niihin voi myös vaikuttaa ympäristötekijät, kuten elinolosuhteet, ruokinta ja muu hoito.

Jalostuksessa tukeudutaan pitkälti juuri polygeenisiin ominaisuuksiin kun halutaan jalostaa hamstereita mahdollisimman standardinmukaiseksi. Esimerkiksi kauniin punainen creme on nimenomaan polygeenien aikaansaannosta, kirjoitushetkellä niitä on Suomessa hyvin vähän vaikka creme-geenistä ei olekaan pulaa. Myös värivirheet voivat periytyä polygeenien avulla, mustan sukuisilla valkoiset alueet vatsassa periytyvät siinä missä likainen ruskean sävy myös.

Koska nämä ominaisuudet ovat nimenomaan monien geenien yhteisvaikutuksen tulosta, niiden periytymistä on kuitenkin mahdotonta ennustaa jotta voitaisiin pitää näitä omana fenotyyppinään.

Samasta syystä resessiivisesti periytyvät ominaisuudet saattavat myös vaikuttaa osallistuvan fenotyypin muokkaamiseen, creme tässä jälleen esimerkkinä. Kuten aiemmin annoin ymmärtää, punaisuutta pidetään cremeillä toivottavana ominaisuutena. Kun tämä cremelle hieno sävy periytyy mustalle, feomelaniini voi näinollen hieman syrjäyttää eumelaniinin määrää tehden mustasta rusehtavan, joka taas ei ole mustalle toivottavaa.

Valkolaikukasta (eng. recessive dappled) on pidetty semidominoivana johtuen siitä että joillekin yksilöille on periytynyt polygeenien ja muiden muuttujien vaikutuksesta ”jauhoinen” kuvio, joka on nimetty valkotäpläiseksi. Se ei kuitenkaan periydy selkeän dominoivasti, olen saanut livenä nähdä kahdesta kuviottomasta hamsterista syntyvän pari valkolaikukasta poikasta.

Yhteenvetona voin siis todeta, ettei genetiikka kaikessa yksinkertaisuudessaan olekaan niin yksinkertaista, vaikka tietyt periytymissäännöt helpottavat jalostussuunnitelman luomisessa niin olemassa näitä monimutkaisia muuttujia jotka pistävät pään pyörälle. Pelkästään perusteiden opettelulla voit kuitenkin päästä melko nopeasti jyvälle hamsterigenetiikasta ja lopulta huomaat ettei se niin vaikeaa olekaan.