Syyrialaisten värit: sininen

zure
Sininen värimuunnoksena saattaa olla joillekin tuttu muista eläinlajeista. Väriä tavataan mm. kissoilla, kaneilla, useilla jyrsijöillä ja rodusta riippuen myös koirilla.

Sinisen värin syntyyn vaikuttaa kaksi geeniä: A-lokuksen geeni (symboli a) joka lisää eumelaniinin muodostumista muuttaen eläimen lähes kokonaan mustaksi, sekä D-lokuksen geeni (symboli d), joka vaalentaa eumelaniinia sinertävän harmaaksi. Tätä mustaa vaalentavaa geeniä kutsutaan myös diluutiogeeniksi, joka eroaa oleellisesti äärimmäisestä diluutiogeenistä (extreme dilute, symboli ce) niin periytyvyydeltään kuin pelkästään mustaa vaalentavalla ominaisuudeltaan.

Erot diluutiogeenin ja äärimmäisen diluutiogeenin välillä

Lyhyesti selostettuna äärimmäinen diluutiogeeni kuuluu C-lokukseen, joka käsittää osittaisen albinistiset geenit, kuten syyrianhamstereilla ennestään tuttu tummakorvainen valkoinen (cdcd). Äärimmäinen diluutiogeeni vaalentaa pigmenttiä kokonaisvaltaisesti ja periytyy resessiivisesti. Esimerkiksi heterotsygoottina äärimmäisen diluutiogeenin vaalentama musta (aacecd) on väriltään vaaleanruskea ja homotsygoottina (aacece) väri on tummanruskea.

riverroad_aacecdaacecd (© The River Road Hamstery)
riverroad_aacece

 aacece (© The River Road Hamstery)

Genotyypiltään sininen hamsteri (aadd) tarvitsee molemmilta vanhemmiltaan alleelit a ja d, jotka siis periytyvät resessiivisesti. Sinisellä hamsterilla voi siis esimerkiksi olla mustat vanhemmat, jotka kantavat diluutiogeeniä. Sinisen hamsterin turkki on huomattavasti vaaleampi ja sinertävämpi kuin ”Extreme Dilute”-mustalla, sinisellä silmien pupillia ympäröi myös punertava rengas jonka huomaa parhaiten valossa tai kuvissa joihin on käytetty salamavaloa.

Historiaa

Vuonna 2006 hollantilaisen Medusa VOF-yrityksen kasvattaja Janet Nobel toi ensimmäistä kertaa hamsteriyhteisön tietoisuuteen siniset syyrianhamsterit. Hän kertoi värin tulleen esille valkokirjokilpikonna-linjassa jo useita vuosia sitten, muttei voinut aiemmin myydä sinisiä muille kasvattajille ennen kuin linjasta syntyisi jalostuskelpoisia yksilöitä.

Vuonna 2007 muutamalle hollantilaiselle kasvattajalle myytiin vihdoin sinisiä hamstereita. Yksi näistä kasvattajista – Martin Braak – epäili kyseessä olleen vain yhdistelmä tummanharmaata, mustaa ja umborousta. Martin yhdisti tämän uroksen normaaliin, valkonauhaiseen naaraaseen, poikueeseen syntyi tämän tuloksena pelkästään normaali umborouksia jotka linjattiin takaisin isään.

Poikueisiin syntyi tavallista vaaleampia ja sinertävämpiä normaaleja ja normaali umborouksia, sinisiä ja ”sinisiä kyyhkynharmaita”. Harmaita tai harmaiden sukuisia värejä ei linjoihin ilmaantunut.

Sinisiä syyrianhamstereita luovutettiin myös muille kasvattajille joiden kautta väri kulkeutui muualle Eurooppaan.