Hamsterinostajan etikettiopas

Ihanaa, meille tulee hamsteri! Nyt vain kasvattajalistasta sopivan kasvattajan yhteystiedot ylös ja poikaskyselyä tekemään. Ptruu! Stop! Pysähdy hetkeksi. Millainen on järkevä tapa tiedustella poikasia? Perehdytäänpä siihen.

Sähköpostia

_full-2Kaikkein tavallisin ja kenties kätevin tapa ottaa nykyään yhteyttä on laittaa sähköpostia. Harva kasvattaja on tavoitettavissa tai edes haluaa olla tavoitettavissa tätä modernimmilla viestimillä, joten suosittelen sähköpostin laittamista sen sijaan, että lähestyt Facebookissa vierasta kasvattajaa tai kyselet poikasia blogin kommenteissa. Pitäydy sähköpostissa, se helpottaa kasvattajan vastaamista. Mielestäni ehkä huonoin idea on kirjoittaa esimerkiksi kasvattajan sivujen vieraskirjaan ”moi, onks poikasii, laitaks mulle sähköpostia?”. Kasvattajalla ei välttämättä ole aikaa kirjoitella ylimääräisiä viestejä, joten säästä häneltä tämä vaiva ja kirjoita viesti hänelle itse.

Sitten itse viestiin. Kasvattajat haluavat poikasilleen hyvät ja huolehtivat kodit, ja se, miten viestin kirjoitat, vaikuttaa väistämättä vastaanottajan mielikuvaan sinusta. Verbaalinen eli kielellä ilmaistava viestintä on vain pikkuinen osa vuorovaikutustamme. Nonverbaalinen viestintä, ilmeet, eleet, äänenpaino, katse, asento, tilankäyttö ja niin edelleen dominoivat ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Kaikki nämä aspektit puuttuvat sähköpostikeskustelusta, eivätkä hymiöt voi niitä korvata. Sen vuoksi kannattaa panostaa todella siihen, mitä kirjoitat. Monella kasvattajalla on ainakin välillä enemmän ostajia kuin poikasia, ja valitettava totuus on, että jos ensimmäisenä varausjonossa oleva onnistuu kirjoittelemaan jotenkin hieman epäfiksusti tai antaa itsestään epäluotettavan kuvan, varausjonossa seuraava vetää todennäköisesti pidemmän korren. Tämä ei tarkoita, että hamsterinpoikasen ostamiseen vaaditaan suuria kirjallisia kykyjä tai ehdotonta kieliopin hallintaa, ei tietenkään! Ota huomioon vain pari juttua, ja kaiken pitäisi olla ok.

Muista kohteliaisuus, tervehdi ja kirjoita muutenkin ystävälliseen sävyyn. Esittele itsesi ja asiasi, otsikoi viesti kuvaavasti. Tämä on suurimmalla osalla hallussa, mutta aina välillä tulee viestejä juuri yllä mainitulla tavalla ”moi, olisko poikasia myynnissä?” eikä muuta kuin (etu)nimi alla. Kasvattaja tarvitsee aina hieman enemmän tietoa: onko aiempaa kokemusta? Millaiseen kotiin poikanen tulisi? Asuinpaikankin voi mainita ja sanoa kenties, että tulisin hakemaan poikasen kotoa, tai ottaisin sen seuraavasta näyttelystä ja niin edelleen. Hamsterinostaja ei tietenkään tarvitse aina aikaisempaa kokemusta, vaan kasvattaja tiedustelee asiaa, koska ensihamsterin omistajan mukaan laitetaan aina enemmän esitteitä kuin jo kymmenettään ostavan.

Erinomaisen tärkeää on myös mainita poikasen ”käyttötarkoitus”: lemmikki-, näyttely- ja jalostushamsterit ovat yleensä eri poikasia, ja kun kasvattaja tietää, mitä haet, hän osaa auttaa valinnassakin. Erityisen tärkeää tämä on, kun hankitaan jalostuseläimiä. Vastoin yleistä luuloa joka ikinen hamsteri ei nimittäin ole soveltuva poikasten teettämiseen. Yleensä sen estää jokin pikkuvika, liian yleinen suku tai suvun sairaudet, tässäkin asiassa kasvattaja on kasvattiensa paras asiantuntija ja asiasta kannattaa keskustella avoimesti hänen kanssaan. Kasvattajalla on yleensä ottaen aina painava syy rajoittaa kasvattamiensa poikasten jalostuskäyttöä, joten tämä hänelle suotakoon.

Lopuksi vielä viestin yleisasusta. Itse olen kauhea pilkunviilaaja, joten siksi kirjoitan tästä, mutta en ikinä tietenkään hylkää hyvää ostajaehdokasta yhdys sana virheiden tai vastaavien takia. Kannattaa kuitenkin tarkistaa vielä että viesti on ainakin suurin piirtein suomea ja mielellään luettavaa sellaista. Pahimmat virheet pois, isot kirjaimet, pisteet ja pilkut paikoilleen, mikäli ikinä mahdollista. Nämä eivät ole suuria juttuja, mutta alitajunnassa voivat valitettavasti vaikuttaa mielikuvaan ihmisestä. Karsi turhat selittelyt pois ja vältä ylimääräisiä hymiöitä. Muista vielä laittaa nimi alle – myös sukunimi. Noin! Täydellinen poikastiedusteluviesti, ja ei muuta kuin vastausta odottamaan!

Puhelinlangat laulaa

_full-4Puhelin, ah, tuo hamsterinkasvattajan perinteinen ystävä. Oli tosiaan aika, kauan, kauan sitten, jolloin ei ollut sähköpostia vaan piti puhelimitse asioita hoidella. Puhelinetikettiin sisältyy aika paljon samaa kuin sähköpostitteluunkin. Monelle parasta aikaa on soittaa virka-ajan ulkopuolella, mutta kasvattajissa on myös vuorotyöläisiä ja muuten epäsäännöllistä työtä tekeviä, joten sopivaa soitteluajankohtaa ei löydä kuin kokeilemalla. Puhelinetikettiin kuuluu aina itsensä esitteleminen sukunimeä myöten. Sen jälkeen kerrotaan asia ja sitten keskustelu käynnistyy. Puhelinkeskustelussa ei oikeastaan ole niin paljon muistettavaa kuin sähköpostikeskustelussa, sillä kasvattaja usein toimii kyselijänä ja tiedustelee, mitä nyt haluaakin tietää. Ystävällisyys ja kohteliaisuus ovat valttia puhelimessakin.

Tekstiviesti voisi olla houkutteleva keino tavoittaa kasvattaja, joka ei vastaa puhelimeen eikä sähköposteihin. Itse en ehkä suosittelisi tekstaamista täysin vieraalle ihmiselle, sitä ei vain oikein pidetä ehkä sosiaalisesti suotavana, mutta mielipiteitä on monia. Moni kasvattaja ei myöskään halua lähetellä tekstareita, koska niistä tulee kustannuksia kasvattajalle itselleen. Ja jos on pakko saada kiinni, ja tekstiviesti olisi vielä vaihtoehtona, niin sitten kannattaa ehkä yrittää. Silloinkin kannattaa laittaa vain jotain lyhyttä esittelyä itsestään ja asiastaan sekä kysyä, milloin voisi olla sopiva aika soittaa.

Otitpa yhteyttä sitten millä tahansa tavalla, joskus ihmisiä on vaikea tai suorastaan aivan mahdotonta saada kiinni. Sille ei vain voi mitään, eikä siitä kannata julmistua tai loukkaantua. Silloin pitää ehkä vain yrittää vielä vähän enemmän, sen sijaan, että alkaa laitella vihaisia tekstiviestejä tai lähettää seuraavana päivänä hieman liiankin innokkaita sähköpostiviestejä ”laitoin sulle postia, viittisitkö jooko vastata”-mallilla. Kasvattajilla on, kumma kyllä, usein muutakin elämää kuin eläimensä. Töitä, opiskelua, perhettä, harrastuksia, välillä jopa valitettavasti yksityiselämän ongelmia. Nykyisen tietotulvan aikana sähköposteihin vastaaminen voi joskus tuntua ylivoimaiselta, eikä vastaamattomiin, vieraasta numerosta tuleviin puheluihin välttämättä tule soitettua takaisin. Kannattaa huomioida sekin, että mitä luultavimmin kasvattaja, jolla on poikasia myynnissä tai varattavissa, vastaa kohtuullisen ajan kuluessa (ja kohtuullinen aika voi hyvinkin olla kasvattajalle pidempi kuin ostajalle). Jos siis kasvattajasta ei kuulu mitään, hän saattaa olla tauolla tai kiireinen ja on hyvin epätodennäköistä, että hänellä edes olisi mitään myytävää. Silloin täytyy vain etsiä toinen kasvattaja. Ennemmin tai myöhemmin joku vastaa, ja silloin palkinto, poikanen, on oleva ihana!

Vaatimuksia?

Kun yhteys nyt sitten viimein on saatu, haluaisin vielä kiinnittää huomiosi kasvattajan kanssa käytävään keskusteluun ja etenkin vaatimuksiin, joita kasvattajalle tulet esittäneeksi. Kasvattajat ovat aina tavanneet vaatia ostajilta tiettyjä aiemmin mainitsemiani juttuja varmistuakseen siitä, että poikanen pääsee varmasti hyvään kotiin. Vastaavasti on hyvin ymmärrettävää, että myös poikasen tulevalla ostajalla on toiveita, jopa vaatimuksiakin. Valokuvat ovat näistä kaikkein tavallisimpia ja ymmärrettävimpiä pyyntöjä, harva tuskin haluaa ostaa sikaa säkissä. Kuvia pyytäessä kannattaa kuitenkin olla hienotunteinen. Hamstereiden kuvaaminen on lievästi sanottuna haastavaa, vaikkei pyrkisikään juuri kummempaan kuin kohtalaiseen laatuun. Kelvollista kameraakaan ei joka taloudesta voi löytyä. Kuvaaminen, kuvien siirtäminen koneelle, pienentäminen tai muu jälkikäsittely sekä lähettäminen tai nettiin laittaminen ovat myös paljon aikaa vievää touhua. Omasta mielestäni yksi kuvasarja on tarpeeksi, joten useampien pyytäminen eri kehitysvaiheista on aika paljon vaadittu.

Kuvien lisäksi kasvattaja saattaa saada usein pyyntöjä siitä, pääsisikö poikasia katsomaan vielä ennen luovutusikää. Vastaus riippuu kasvattajasta, mutta yleensä ottaen itse suosittaisin, että kasvattajalle suotaisiin ”pesärauha” niin kuin emollekin tulee se suoda. Poikaset ovat kasvattajan luona vähimmillään vain viitisen viikkoa, ja tuosta vain noin viimeiset pari viikkoa ovat sellaisia, että poikaset olisivat katsottavissa. Poikaset täytyy tuona aikana sisäänajaa käsittelyyn, ja ajattelisinkin, että kasvattajankin on saatava nauttia pienistä kasvateistaan rauhassa. Omistaja kuitenkin näkee hamsteria oletettavasti koko sen loppuelämän ajan. Sama koskee myös runsasta kuulumisten kyselyä; aktiivisuus on toki hyvästä, mutta jatkuva kuvien taikka poikasten kehittymisen kysely on pahimmillaan uuvuttavaa.

Muut pyynnöt liittyvät usein kuljetuksiin. Mielestäni aina kannattaa kysyä, mutta pitää mielessä realistisuus ja hyvät tavat. ”Ostaisin poikasen, tuotko sen tänne 300 kilometrin päähän?” on pyyntö, joka tyrmätään äkkiä. Kannattaakin tiedustella kasvattajan tulevia näyttelyreissuja tai henkilökohtaisia matkoja, mikäli poikasen kuljettaminen niiden yhteydessä onnistuisi. Lähtökohtaisesti poikasen kuljettamisen järjestäminen on vain ja ainoastaan ostajan vastuulla, joten ei pidä odotella liiaksi, että kasvattaja hoitaa asian, kannattaa itse olla tehokas tässä kohtaa. Mikäli kasvattajalle koituu huomattavia ylimääräisiä kuluja tai toimenpiteitä kuljetuksen vuoksi, on aina kohteliasta kysyä, haluaako kasvattaja korvausta niistä.

Kaiken kaikkiaan on hyvä pitää mielessä, ettei kukaan meistä tee tätä muuta kuin huvikseen ja harrastuksekseen. Kasvattaja ei pysty olemaan samassa mielessä asiakaspalvelija kuin esimerkiksi eläinkaupan myyjän täytyy olla. Vaatimuksia saa ja tuleekin olla puolin ja toisin, jotta touhu pysyy kaiken kaikkiaan asiallisena, mutta vaatimustenkin suhteen kannattaa olla järkevä.

R-E-H-E-L-L-I-S-Y-Y-S

Vaikka sitten unohtaisit kaikki muut asiat ja ohjeet tästä paatoksestani, muista edes yksi asia: rehellisyys. Kaikki hamsteritoimintakin perustuu yhteiselle luottamukselle, ja epärehellinen ihminen menettää sen äkkiä. Piirit ovat tosi pienet, joten jos yrität sumuttaa yhtä hamsterikasvattajaa, valtaosa kasvattajista tietää sen varsin pian. Tämä torppaa nopeasti kaikki poikasostoaikeet. Epärehellinen ostaja aika usein yrittää ostaa poikasen lemmikiksi, mutta käyttääkin sitä kasvatukseen. Hamsterikasvatuksen aloittaminen ei suinkaan ole mikään salaisuus, vaan erittäin iloinen juttu. Koko touhu pyörii yhteistyön ympärillä, joten ei kannata pilata mahdollisuuksiaan valehtelemalla, vaan kertoa rehellisesti, että hakee jalostuseläintä.

Kasvattajalla yleensä on, mitä tarjota, ja jollei ole, hän kertoo, miksei juuri näitä voi myydä jalostuskäyttöön. Toinen harmillinen tapaus on, että ostaja varaa poikasia jokaiselta kasvattajalta kertomatta siitä muille, ottaa yhden ja peruu muut varaukset. Hyvin hankala on myös tapaus, jossa ostaja varaa poikasen, mutta häviää sitten kuin tuhka tuuleen eli ei vastaa enää yhteydenottoihin, ei osta poikasta muttei myöskään peru varausta. Monta poikasta olisi jäänyt kodittomaksi, mikäli kasvattaja olisi jäänyt odottelemaan tällaisen ihmisen uutta yhteydenottoa.

Kannattaa siis miettiä, millaisen kuvan itsestään antaa. Maine kiirii yleensä edellä, ja mitä ihminen kylvää, sitä hän niittää. Rehellisesti ja luotettavasti toimiessa pärjää!

Poikasostajan muistilista
  • asiallisuus
  • kärsivällisyys
  • luotettavuus
  • rehellisyys
  • koko nimi ja yhteystiedot!

Julkaistu SHY:n jäsenlehti Poskipussissa 1/2012.