Syväluotausta roborovskikasvatukseen

Sain inspiraation kirjoittaa hieman tuumauksiani roborovskien kasvatuksen keskeisistä konsteista, kikoista ja ongelmakohdista, joihin on tullut tässä monivuotisen kasvatusuran aikana törmättyä.

Alustavat sanat: artikkeli keskittyy enimmäkseen robojalostuksen ongelmiin. Haluaisin kuitenkin muistuttaa ja huomauttaa, että vaikka lukemisen jälkeen saattaisi tuntuakin, että roboilla ei muuta ole kuin ongelmia, niin nämä ongelmat tosiaan ovat vain pienehkön vähemmistön ongelmia, joihin törmää roboja kasvattaessa ja uusia värejä hankkiessa. Valtaosa roborovskeista on täysin normaaleja ja terveitä. Kaikilla lajeilla on omat ongelmansa — kenties käsittelen esimerkiksi talvikoita seuraavaksi.

DSCN9291Robot eivät pidä kiirettä — lisääntymisikä sekä -aika ja poikasten panttaaminen
Moni roborovskipoikasten kasvattamista kokeillut varmasti tietää, että roborovskit eivät tosiaan ole mitään kovinkaan kiireisiä eläimiä poikasten tekemisen suhteen! Pariskunta voi hyvinkin odotella esimerkiksi puoli vuotta ennen kuin tekevät elettäkään lisääntymisen suhteen, ja sitten yllättäen tehdä poikueen. Toiset pariskunnat taas lisääntyvät heti.

Siitä päästäänkin naaraan lisääntymisikään! Kasvattajien onneksi roborovskinaaras on lisääntymiskykyinen pitkään ja pystyy synnyttämään ensipoikueenkin yleensä terveenä vaikkapa kymmenenkin kuukauden iässä. Olen kasvattanut monia poikueita 8–11 kk ikäisillä ensisynnyttäjillä, eikä yhdelläkään ole ollut ongelmia synnytyksessä. Yhdistän naaraat yleensä uroksiin 2 –6 kuukauden iässä – niinkin nuoret kuin 2 kk ikäiset siksi, etteivät ne yleensä koskaan lisäänny noin nuorena saman tien vaan elävät ensin jonkin aikaa poikasettomina yhdessä.

Entäpä miten robojen ”poikasten panttaamista” voi välttää? Siihen on muutamia kikkoja, joita on tullut kasvatuksen myötä huomattua…

  • Joskus kauan poikasettomana elelleet robot saattavat innostua lisääntymään heti, jos ne vaihtaa asumaan uusien puolisoiden kanssa.
  • Valon määrä ja päivän pituus on roboille tärkeää. Tarjoa säännöllinen 14 tunnin kirkas valaistus joka päivä. Yleensä viimeistään kevään tulo saa robot lisääntymään todella innokkaasti.
  • Kokemukseni mukaan aikuiset, yli 5–6 kk ikäiset naaraat useammin lisääntyvät heti uroksen luo päästyään, kun taas nuorena uroksiin yhdistetyt naaraat saattavat lisääntyä vasta melko vanhana jos asuvat saman uroksen kanssa koko ajan.

DSCN9303Luonne ja luonneongelmat
Sanon yleensä, että roborovskien kasvatuksessa isoin ongelmakohta ovat luonteet, ja niin se minusta onkin. Tilanne tosin on mielestäni parantunut huomattavasti siitä ajasta, kun aloitin kasvattamaan ja roborovskeja oli varsin vähän liikkeellä. Silloin ensimmäinen jalostusurokseni Pierre jouduttiin lopettamaan toisen robon raatelun tuloksena.

Valtaosa roboista tulee keskenään oikein hyvin toimeen, mutta sitten on niitä yksilöitä, jotka eivät tykkää lajitovereistaan. Jotkut ovat jo poikasesta asti sellaisia, mutta muita melko tyypillisiä tapauksia ovat esimerkiksi urokset jotka eivät enää hyväksy kaveria naaraan kanssa asuttuaan tai naaraat jotka eivät hyväksy muita naaraita kuin omat tyttärensä poikueen saatuaan. Satunnaisesti jotkin yksilöt voivat yllättäen ”napsahtaa” — minulla esimerkiksi jokin aika sitten 6 kk naaraan kanssa asunut uros yllättäen raateli naaraan henkihieveriin. Tämä kuitenkin on varsin harvinaista vastakkaista sukupuolta olevien parien suhteen, ja tuo tapaus on ainoa minulla koskaan sattunut. Joskus nuoret roboparit voivat aikuistuttuaan 4–5 kk iässä alkaa nahistelemaan, ja joskus tiettyjen eläinten kemiat eivät vain kohtaa vaikka ne tulisivat muiden kanssa hyvin toimeen. Robojen sosiaalinen maailma on äärettömän moninainen ja usein varsin hankalaa ymmärtää.

Millainen roborovski sitten on luonteeltaan jalostukseen kelpaava, ja mikä ei? Minusta robokasvatuksen keskeisin osa tulisi olla laumaystävällisen luonteen vaaliminen, eikä vihaisia eläimiä tulisi käyttää jalostukseen ilman painavaa syytä. Hyvä roborovski on minusta ennen kaikkea ystävällinen ihmistä kohtaan, eikä pure tai huuda käsitellessä. Nuorten eläinten tulisi tulla ongelmitta toimeen keskenään ja myös tuntemattomien nuorten tai aikuisten kanssa. Aikuisten tulisi suhtautua rauhallisesti tuntemattomiin luovutusikäisiin poikasiin. On hyvä, jos aikuiset suhtautuvat suopeasti myös toisiin aikuisiin samaa sukupuolta oleviin roboihin, mutta melko usein tällaisten parien muodostaminen on vaikeaa.

Monesti aggressiivinen käytös periytyy vanhemmilta poikasille, joten kasvatuksessa tulisi valikoida käyttöön vain hyväluonteiset yksilöt. Toki laumakemioihin vaikuttaa moni muukin asia, ja kilteistäkin vanhemmista voi tulla vihaisia poikasia tai päinvastoin.

Aggressiivisuuden lisäksi lienee ihan hyvä mainita myös toisesta ”luonneongelmasta”, jota roboilla joskus esiintyy. Joillain roborovskeilla on nimittäin tapana pakko-oireen tapaisesti juosta asumuksessaan seinänviertä pitkin edestakaisin tai kuluttaa tunteja hyppien jotain kulmaa vasten. Tämä käytös ei ainakaan oman kokemukseni mukaan juurikaan liity asumuksen kokoon, sillä robot ovat harrastaneet sitä niin pienessä kuin isossakin terraariossa, eikä käytökseen ole vaikuttanut myöskään se, ovatko seinät läpinäkyvät vai ei. En tiedä mistä käytöksen syyt kumpuavat, mutta epäilen sitä ainakin osittain geneettiseksi — elleivät emot sitten opeta sitä pennuilleen. Ainakin joskus ”normaalitkin” hamsterit tuntuvat oppivan tavan sitä harrastavalta kaverilta. Kokemukseni mukaan käytöstä on esiintynyt enemmän tukkutaustaisissa eläimissä ja harvinaisemmissa väreissä, joista puhutaan seuraavassa kappaleessa.

DSCN9169Uudet värimuunnokset ja sisäsiitos
Roborovskeille on tässä viimeisen neljän vuoden mittaan syntynyt lukuisia uusia väri- ja kuviomuunnoksia. Eläimillä usein uudet mutaatiot voivat tuoda mukanaan myös ongelmia, jotka ovat joko liitoksissa itse väri/kuviogeeniin tai johtuvat vain sisäsiitoksesta, jota useimmiten joudutaan harjoittamaan jotta väriä saataisiin kasvatettua lisää —varsinkin kun värit usein ovat peräisin tukuista, joissa ei muutenkaan taideta pahemmin sisäsiitosta välttää.

Minun tietääkseni millään robojen tällä hetkellä esiintyvästä väri- tai kuviomuunnoksesta ei ole pahemmin mitään geeniin itseensä kytkeytyvää ongelmaa — tai ainakaan mitään sellaista, mikä olisi tähän mennessä tullut ilmi. Isabellahuskyilla ja platinahuskyilla sekä valkoisilla huskyilla on esiintynyt varsinkin alkuaikoina jonkin verran sellaista, että hyvin paljon linjatut poikueet eivät pysy hengissä vaan kuihtuvat pois ennen luovutusikää. Minulle niin on käynyt kerran yhdistelmästä, jonka sukusiitosprosentti oli noin 3% ja molemmat vanhemmat isabellahuskyja, mutta sama yhdistelmä sai myös elossa pysyneen poikueen.

Sisäsiitoksen aiheuttamia ongelmia sen sijaan esiintyy jonkin verran. Esimerkiksi argente-poikueissa on välillä esiintynyt huomattavan pienikokoisia yksilöitä sekä joitain yksilöitä, jotka pitävät päätään vinossa tai eivät kävele suoraan. Samantapaisia yksilöitä on esiintynyt satunnaisesti myös täplikkäissä ja muissa väreissä. Lisäksi jotkut yksilöt harrastavat ylempänä mainitta kulmiin ja seinille hyppimistä.

En suosittele yhdistämään kahta tukkutaustaista harvinaisemman värin edustajaa, enkä mielellään normaalejakaan eläimiä. Vaikka esimerkiksi normaali laikukkaita roboja on nykyään jo melko paljon, olisi silti aina hyväksi pyrkiä ulkosiittämään niitä välillä normaaleihin yksilöihin sen sijaan, että tehtäisiin kaikki poikueet laikukas-laikukas -yhdistelmistä. Geneettinen monimuotoisuus ei koskaan ole pahaksi.

Enimmäkseen harvinaistenkin värien edustajat ovat olleet varsin terveitä ja ongelmattomia, mutta satunnaisia ongelmia on esiintynyt, ja siksi sisäsiitosta tulisi käyttää harkiten jotteivät ongelmat lisääntyisi.

f-poikue1Värit ja niiden yhdisteleminen
Roborovskeilla ei tiettävästi ole mitään letaaleja värigeenejä, joten mitkään yhdistelmät eivät terveydellisistä syistä ole kiellettyjä. Kaikkien eri geenien sekoittaminen ilman hyviä perusteita ei kuitenkaan kannata, sillä lopulta tuloksena on sotkotuksia, joista on vaikea tietää mitä väriä tai kuviota ne oikein ovat!

Normaalia väriä kannattaa kasvattaa yhdistellen ainoastaan normaaleita keskenään. Isabellahusky ja platinahusky huonontavat huomattavasti normaalin kulmakarvoja tehden ne isoiksi ja suttuisiksi ja aiheuttaen usein myös valkoisen pisteen kulmakarvojen väliin. Argente ei juurikaan vaikuta negatiivisesti normaalin värin sävyyn, mutta argenten ollessa verrattain uusi värimuunnos, värin edustajat ovat muilta osin varsin vaatimattoman näköisiä, eikä niistä pään tai rakenteen suhteen ole juurikaan hyötyä standardiväristen eläinten kasvatukselle. Laikukkaan suhteen asia on melkolailla samalla tolalla, joskin meillä alkaa olla tosi hienojakin laikkuja jo!

Täplikkäiden suhteen en ole tehnyt vielä tarpeeksi yhdistelmiä, jotta osaisin sanoa miten se vaikuttaa normaaliin. Monet täplikkäät kuitenkin ovat väriltään varsin hailakoita ja harmahtavia.

Isabellahusky ja argente ovat minun kirjoissani nykytietojen perusteella yhdistelmä, jota en suosittele. Argente ja isabellahusky ovat värisävyltään samantyyliset, toisella vain valkoinen naama, ja husky on kuvio, joten tuloksena olisi hamstereista joista ei tiedä ovatko ne normaali isabellahuskyja vaiko argente isabellahuskyja. Jos tähän comboon vielä sotkisi täplikkään, voisi sinulla olla täplikäs hamsteri josta et tiedä edes onko se husky vai argente vai molempia.

Täplikkäästä ja laikukkaasta voi olla joskus hyvinkin hankalaa erottaa, kumpaa kuviota hamsteri edustaa. Laikukkaalla kuvion laikut ovat usein melko suuret ja teräväpiirteiset, kun taas täplikäs on suttuisempi ja siinä on enemmän pieniä laikkuja ja sekalaisia valkoisia täpliä, muistuttaen joskus hieman syyrialaisten roan-kuviota. Asian voi selvittää viimeistään yhdistämällä hamsterin laikukasta kantamattomaan normaaliin, jolloin poikasten väreistä selviää onko kuvio dominoiva (=täplikäs) vai resessiivinen (=laikukas).

Suosittelisin työskentelemään vain yhden uuden kuvio- tai värimuunnoksen kanssa kerrallaan yhdessä linjassa ja pitämään ne kontrolloidusti erillään toisistaan, ellei ole jotain erityistä tavoitetta tai suunnitelmaa selvittää jonkin yhdistelmän käyttäytymistä.