Hamsterin sairaudet

Johdanto

Kirjoitettu vuonna 1998, joten joiltain osin sairauksien hoitomuodot saattavat olla hieman vanhentuneita. Artikkeli julkaistu alun perin Satumetsän hamsterikasvatuksen verkkosivuilla, kirjoittajan luvalla nyt myös Hamsterit.netissä.

Hamsteri on nykyään hyvin tunnettu jyrsijä. Lemmikkeinä pidettäviä lajeja on useita, syyrialaisen eli tavallisen kultahamsterin ollessa selvästi yleisin koko maassa. Muita hamsterilajeja ovat kiinankääpiöhamsteri sekä venäjänkääpiöhamsterit: talvikko, campbelli ja roborowski. Kääpiöt ovat uudempia ja monille vieraampia tulokkaita Suomessa. Niitä on pidetty lemmikkeinä vasta noin 10 vuotta. Käsittelen päättötyössäni ainoastaan syyrialaista hamsteria ja sillä tavattavia sairauksia. Erikoisiin tai harvinaisempiin sairauksiin ei ole puututtu.
Taustatietoina sairauksien tarkasteluun lienee paikallaan pieni esittely koko eläimestä. Hamsteri on ainoa erakkona elävä lemmikkijyrsijä, joten sitä on aina pidettävä yksin. Ruokinnallisesti se on omnivoori eli kaikkiruokainen, vaikka ruuansulatuksellisesti ja lääkinnällisesti se mielletään helposti kasvissyöjien joukkoon, koska se syö niiden tavoin umpisuolipapanoita ja on herkkä antibiooteille. Ruokavalioon tulisi siementen lisäksi kuulua myös vihanneksia, juureksia sekä lihaa, kalaa tai muuta eläinvalkuaista jossain muodossa. Hamsteri on yö- ja hämäräeläin, joten sen näköaisti on huono, kun taas kuulo ja hajuaisti ovat huomattavasti kehittyneempiä. Optimaali elinikä sille on 2 – 3 vuotta.

Hamsteri on minulle vanha ja rakas harrastekaveri, joka innoitti niin lähtemään Pemolle opiskelemaan pieneläinhoitajaksi kuin nyt tutkimaan sen sairauksia. Olen harrastanut ja kasvattanut hamstereita kiinteästi vuodesta 1990, törmäten jatkuvasti erilaisiin ongelmiin tai sairauksiin niiden kanssa. Oma kokemukseni, noin 120 yksilön hamsterinelämän varrelta, on vain lisännyt kiinnostustani sairauksia kohtaan.

Tavoitteenani on sekä parantaa yleistä tietämystä hamstereiden sairauksista että hälventää osaltaan sitä mystiikkaa, joka usein liittyy pikkujyrsijöiden sairastumiseen ja hoitoon hakeutumiseen. Pieneläinlääkäri on ainoa oikea osoite, jonka suuntaan kehotan kaikkia kääntymään hamsterisairauksien yhteydessä, vaikka esittelemieni sairauksien kohdalla sitä ei aina erikseen mainitakaan.

Toivon tutkielmastani löytyvän hyötyä niin tavallisen lemmikin omistajan kuin kasvattajankin näkökulmaan. Olen pyrkinyt selittämään asioita kansantajuisesti, jotta asiaan pääsisivät sisälle myös alaan perehtymättömät ihmiset. Hamsteri saattaa olla potilaana vähän harvinaisempi näky eläinlääkärin vastaanotolla, mutta se on eläin siinä missä muutkin, sairastuu ja tarvitsee hoitoa vastaavasti kuten kissat ja koiratkin. Myös pikkujyrsijän omistaja on yhtäläisessä vastuussa eläimestään ja toisaalta velvoitettu sen hoitoon aina eläimen elämän loppuun saakka.

Terve hamsteri

Jotta voitaisiin määritellä ja tunnistaa sairas hamsteri, tulee ensin tietää millainen on se on ollessaan terve ja normaali.
Hamsteri on varsin hiljainen lemmikki, se ei huuda nälkäänsä tai valita kipujansa. Omistajan tulee osata lukea eläimensä käytöstä, ruokatapoja ja fyysistä tilaa usein vain pienien merkkien perusteella. Toisaalta hamsteri on käytökseltään varsin kaavamainen ja tavoiltaan muutenkin säntillinen, joten sen elämää tarkkaillakseen ei tarvitse olla alan suuri asiantuntija. Muutokset hamsterin käyttäytymisessä, ulkonäössä, ruokahalussa, liikkumisessa tai aktiivisuudessa antavat aiheen epäillä jotain, ja toivottavasti viisas eläimenomistaja seuraakin lemmikkiään päivittäin.

Terve hamsteri on luonteeltaan avoin ja utelias, toki seurallisuutta siltä on erakkona joskus turha odottaa. Kesyyntynyt eläin on hyvin valpas ympäristön tapahtumista ja ottaa vaihtelevasti kontaktia ihmiseen. Hamsterin ruokahalu on luonnostaan erinomainen, joten säännöllinen tuoreruuan anto ja syömisen tarkkailu on helpoin tapa seurata eläimen tilaa. Jos eläin vähentää syömistä, tai ruoka ei maistu ollenkaan, on tilannetta syytä seurata.

Hamsteri on hämäräeläimenä aktiivisimmillaan iltaisin ja yöaikaan, päivällä se mielellään nukkuu. Nuori eläin saattaa valvoa ja remeltää öisen kellon ympäri, kun taas vanha eläin nousee vain pariksi tunniksi ylös. Terve hamsteri liikkuu vaivattomasti ja mielellään. Häkin tulisi olla riittävän suuri. Jo liikuntakyvyn ylläpito säästää hamsteria niin stressiltä, liikalihavuudelta kuin monilta liikuntaelinsairauksiltakin.

Ulkonäöltään hamsterin tulisi olla puhdas ja huoliteltu, terve eläin on hyvin siisti. Sen ruumiinmuodon tulisi olla vähän pyöreähkö, vyötärön ei pitäisi erottua. Heränneen eläimen silmien tulee olla kirkkaat ja puhtaat, korvat pystyasennossa sekä kuonon puhdas eritteistä. Hengityksen tulee olla äänetöntä ja vaivatonta. Eläimen takapään tulee olla siisti ja puhdas. Naarailla on kiimapäivä neljän vuorokauden välein, jolloin ne tuoksuvat pistävän happamalle ja emättimestä saattaa vuotaa hieman valkeaa eritettä. Se kuuluu asiaan. Turkin tulisi olla kauttaaltaan hyväkuntoinen ja peittää tasaisesti koko eläimen, tassuja, hajurauhasia ja korvan ympäryksiä lukuunottamatta.

Sairas hamsteri muuttuu usein, tietysti sairauden luonteesta riippuen, apaattiseksi ja etäiseksi. Se saattaa kyyhöttää omissa oloissaan, syödä huonosti, laihtua ja liikkua vain pakolliset kuviot. Huonokuntoinen eläin ei jaksa puhdistaa turkkiaan ja saattaa virtsata pesään, jolloin pelkkä katsaus eläimeen osoittaa tilanteen oikean laidan. Sairauden merkkejä saattavat olla myös eläimen poikkeava ärtyneisyys ja sekavuus, oudot asennot tai omituinen tapa liikkua.

Hoidosta yleensä

Harmittavan harva hamsteri päätyy koskaan eläinlääkärin hoidettavaksi. Asiaa ei tee helpommaksi se, että sairauksien diagnosointi sen kaltaisella pikkujyrsijällä voi olla vaikeaa, niin koon, kuin oireiden epätarkan selvityksen vuoksi. Hamsterin anatomiset piirteet, tutkimuslaitteisiin nähden liian pieni koko sekä rasvainen ja paksu ruumiinmuoto, vaikeuttavat osaltaan myös sisäelinten tutkimista ja paikantamista. Pikkueläinten rauhoittaminen ja rauhoituksesta herääminen nähdään myös oleellisesti hoitoon vaikuttavana ongelmana. Lämmönhukka on aina suuri ja lämpöpullojen merkitys operoinnissa ja rauhoituksesta heräämisessä on oleellinen.
Olipa kyseessä mikä tahansa sairaus, eläimen tutkiminen ja tilanteen arviointi kannattaa aina. Se on jo eläinsuojelullisestikin toivottavaa. Kaikissa tapauksissa hamsterin ikä, yleiskunto, ennuste ja operoinnista saatava hyöty tulee punnita tarkoin ennen toimenpiteisiin ryhtymistä. Vaikka sairautta ei aina pystytä hoitamaan (vrt. leikkaus), on kiitollista tietää tilanne ja saada ennuste eläimen mahdollisuuksista.

Sairauksista ja toipumisesta puhuttaessa kotihoidolla on ensiarvoisen tärkeä merkitys. Eläimen lajikohtainen tuntemus, häkin siisteys, oikea ruokinta ja eläimen päivittäinen tarkkailu on tärkeää. Hyvä yleiskunto antaa eläimelle parhaan mahdollisen suojan sairauksia vastaan. Häkin pitäminen puhtaana, tasalämpöisessä ja vedottomassa tilassa edesauttaa myös sairauksista toipumisessa. Monen sairauden tai vamman ennaltaehkäisy on silti huomattavasti helpompaa kuin hoito. Siksi suosittelisin kaikkia tutustumaan hamsterin hoitoon jo ennen eläimen hankintaa. Hamstereista kertova kirjallisuus on osin ristiriitaista, eikä aina kerro koko totuutta. Useat kasvattajat tuntevat arkielämän niksit paljon paremmin. Koska hamsterit ovat etupäässä lasten lemmikkejä, myös aikuisella on oma roolinsa eläimen hoidossa ja tilanteen tarkkailussa. Monissa sairauksissa lääkintä pienelle eläimelle tapahtuu useasti päivässä, tavallisimmin suun kautta, mutta joskus hoito onnistuu vain annettavina injektioina. Hamsterin hoito on koko perheen harrastus.

Vaikka hamsteri on pieni eläin, se tuntee kipua siinä missä kissa ja koirakin. Kun eläimen elämänhalu katoaa ja mikään ruoka ei enää maistu, se näyttää selvästi kivulloiselta tai eläimen liikkuminen tuottaa suuria vaikeuksia, on hamsterin lopettamiseen syytä asennoitua. Hamsterit eivät juuri ääntele, ne kantavat kipunsa valittamatta, siksi omistajan ja eläinlääkärin varaan jää määritellä milloin on aika lähteä. Vakavasti sairaalle hamsterille, jolla ei ole enää mahdollisuutta parantua, seuraava päivä on vielä pahempi. Surua eläimen poismenosta lievittää suuresti ajatus, että on tehnyt sen elämästä parhaan mahdollisen, kaikissa elämän vaiheissa. Siksi toivon kaikkien rakastavan lemmikkejään tänään.

Ihosairaudet

Kasvaimet

Kasvaimia tavataan kaikilla hamsterilajeilla. Ne ovat erittäin yleisiä ja niiden todennäköisyys kasvaa iän myötä. Tyypiltään kasvaimet voivat olla hyvän- tai pahanlaatuisia. Kasvaimista yleisempiä ovat hormoneja tuottavien rauhasten kasvaimet, jotka voivat aiheuttaa muutoksia niin eläinten käyttäytymisessä, hormonitasapainossa kuin ulkoisina merkkeinä mm. karvanlähtönä ja laihtumisena. Suolistokasvaimet ovat myös tavallisia. Pahanlaatuisista kasvaimista lymfosarkoma eli imukudossyöpä on yleisin. Sen oireet voivat olla moninaisia, mutta tavallisimmin kaulan imusolmukkeet suurenevat, eläin käy vaisuksi ja voimattomaksi. Hamstereilla on todettu joitain kasvaimia aiheuttavia viruksia, vastaavasti kuten hiirillä. Niiden selvää syy-yhteyttä ja taudinaiheutuskykyä ei vielä tunneta tarkasti.

Hamsterin sisäisiä kasvaimia on vaikea diagnosoida ja toisaalta myös mahdotonta poistaa sisäelinten pienen koon ja hankalan sijainnin vuoksi. Pieniä, hyvänlaatuisia ja nahanalaisia, kasvaimia on mahdollista poistaa, mutta leikkaushoitoon lähdetään silloinkin varsin harvoin. Ihokasvainten suurentuessa ja haitatessa jokapäiväistä elämää, hamsteri usein repii niitä. Ihotulehdus onkin kasvaimen loppuajan seuralainen. Kasvainsairaan eläimen lopettaminen on usein armeliain vaihtoehto.

Ihotulehdus, paise

Rikkoutuneeseen ihoon syntyy helposti pinnallinen tulehdus vaurion, pureman, raapimisen tai muun mekaanisen hankauksen tuloksena. Stafylokokki-pyoderma tunnetaan hamstereilla ehkä tavallisempana ihotulehduksena. Ihotulehdus voi liittyä sekundaarisesti hammasvikoihin tai kuolaamiseen, jolloin tulehdus pesiytyy kaulan alle kosteisiin ihopoimuihin. Myös kasvainten yhteydessä tavataan ihotulehduksia. Ihotulehdus vaatii usein pitkäaikaista hoitoa.
Ihon syvempi tulehdus, paise, käsittää ihon kaikki osat ja joskus myös ihonalaiskudokset. Paise syntyy usein pureman tai pikkuhaavan yhteydessä, altistavana tekijänä jokin muu ihosairaus, bakteeritulehdus, allergia, hormonihäiriö tai immuunologinen ongelma. Paise kerää märkäeritettä ja se olisi hyvä puhkaista /hautoa auki ja puhdistaa betadineliuoksella. Paiseen hoidossa on aina antibioottikuuri tarpeen.

Sieni-infektio

Sienistä sekä Trichopyton metagrophytes että Microsporum sp. mainitaan taudinaiheuttajina. Oireina ovat mm. renkaina etenevä, punertava tai kellertävä, laattoina hilseilevä ihottuma. Karvanlähtöä tai kutinaa saattaa myös esiintyä. Sairaus voi esiintyä joko yleisenä tai paikallisena, jolloin se on keskittynyt etenkin pään alueelle. Sieni-infektio tarttuu varsin helposti kontaktissa toisesta eläimestä. Alkusyitä infektiolle voivat olla myös eläimen pitäminen pienessä muovilaatikossa sekä liian suuri ilmankosteus ja -lämpö, jotka edesauttavat sienten kasvua. Tässä yhteydessä tulee muistaa, että zoonoosina sairaus voi tarttua myös ihmiseen. Eläintä hoidettaessa tulee aina suojautua muovikäsinein. Hoitoon käytetään griseofulviinia.

Karvanlähtö

Perinnölliset, hormonaaliset ja ruokinnalliset syyt voivat vaikuttaa karvanlähtöön. Taustalla saattaa olla myös sairaus, joka sekundaarisenä aiheuttaa kasvapeitteen huonokuntoisuutta. Hamsterin vanhuuteen kuuluu oleellisesti turkin ohentuminen ja karvanlähtö kyljistä, vatsapuolelta ja kaulan alta. Myös huoneilman kuivuus ja liian korkea lämpötila voi aiheuttaa turkin ohenemista.

Allergia

Hamsteri voi olla allerginen ruoalle tai pesä- ja kuivikemateriaalille. Usein taipumus myös periytyy jälkeläisille. Oireet vaihtelevat suuresti allergian aiheuttajan mukaan. Ensimmäisessä allergiatyypissä oireita ovat niiskuttelu ja silmävuoto, jolloin eläin on muuten täysin terve eikä kyyhötä nurkassa kuten esim. vilustumissairauksissa. Hamsteri on voinut allergisoitua kuivikkeelle, purulle tai sen mahdollisille kyllästeille. Myös tupakansavu, kemikaalit ja voimakkaat tuoksut kuten hajuvesi saattavat aiheuttaa vastaavia oireita. Toisessa tyypissä eläimellä saattaa olla kuiva iho ja se voi pudottaa karvaansa. Siihen liittyy usein laattamainen hilse korvissa ja silmien ympärillä. Tämä viittaa lähinnä ruoka-aine allergiaan. Kolmannessa tyypissä hamsterilla voi olla punaiset ja turvonneet jalat. Allegia viittaa kuivikkeisiin, eritoten sanomalehtipaperi voi aiheuttaa vastaavaa. Allergian aiheuttajaa etsittäessä kokeillaan eri kuivike- ja ruokaseoksia, kunnes allergian aiheuttaja on löydettävissä ja poistettavissa.

Hajurauhastulehdus

Syyrialaisella hamsterilla on kaksi hajurauhasta, yksi lonkkien molemmin puolin, joilla se merkkaa reviiriään. Rauhaset ovat ulkonäöltään sienimäiset, mustat ja pehmeät, uroksilla paljon suuremmat kuin naarailla. Hajurauhaset voivat tukkeutua hienosta puuterimaisesta pölystä, joka aiheuttaa edelleen tulehduksen. Hamsterilla ei tule käyttää chinchillanhiekkaa wc-laatikossa.

Loiset

Sisäloiset

Hamsterin suolistossa esiintyy runsaasti erilaisia yksisoluisia loisia, joiden taudinaiheutuskyky on liki merkityksetön. heisi- ja sukkulamatotartuntoja tavataan, mutta niilläkään ei ole suurta vaikutusta eläimen terveydentilaan, ellei niitä ole hyvin paljon. Kääpiöheisimato Hymenolepsis nana on hamsterilla oireeton tai aiheuttaa ripulia. Huomioitavaa sensijaan on, että kyseinen loinen voi tarttua myös ihmiseen.

Ulkoloiset

Hamsterin sikaripunkkeja, Demodex criceti ja D. aurati, esiintyy hyvin yleisesti opportunisteina ihon karvatupissa. Terveelle ja hyväkuntoiselle eläimelle ne eivät aiheuta ongelmaa, mutta vastustuskyvyn laskiessa syystä tai toisesta oireet ilmenevät. Demodikoosi aiheuttaa ei-kutisevaa karvanlähtöä ja pieniä papuloita varsinkin takaraajojen ja selän alueelle. Notandres -suvun laji, myös pääkapina tunnettu, kaivautuu hamsterinaarailla tavallisesti korvanseudun ihoon aiheuttaen hilseilyä ja karvan lähtöä korvien ympäriltä. Uroksilla loisen aiheuttamia muutoksia voidaan nähdä myös kuonossa, sukuelimissä, hännässä ja takaraajoissa. Hamstereilla tavattava kapipunkki, Sarcoptes as., aiheuttaa voimakasta kutinaa, etenkin selän ja niskan alueella. Iho punoittaa ja saattaa rikkoutua pienille haavoille eläimen rapsutellessa itseään hyvin rauhattomasti. Ihoon syntyy helposti bakteeritulehdus jatkuvan raapimisen seurauksena. Hoitamattomana kapi-invaasio johtaa ruokahaluttomuuteen, väsymykseen ja kuihtumiseen, pahimmillaan jopa kuolemaan. Ulkoloiset todetaan ihosta otetusta raapenäytteestä. Häätöön käytetään ivermektiinia.

Suun, silmien ja ruuansulatuskanavan sairaudet

Hammasongelmat

Leukojen ja hampaiden virheasennot, vauriot, paise suussa tai vääränlainen ravinto sekä kovan jyrsittävän puute johtavat helposti hampaiden liikakasvuun kaikilla jyrsijöillä. Hamsterin hampaat ovat avojuuriset, eli ne kasvavat koko ajan. Liian pitkät hampaat aiheuttavat helposti syömisvaikeuksia ja ruokahaluttomuutta, kuolaamista sekä haavaumia suun limakalvoille. Hammasvioista kärsivän eläimen kaulanseutu on usein jatkuvasti märkä, mikä altistaa sekundaarisille ihotulehduksille. Jotta purukalusto pysyisi lyhyenä ja käyttökelpoisena, eläimellä tulee olla jatkuvasti saatavilla kovaa jyrsittävää. Etuhampaiden ristiasento yhdistetään usein myös perinnölliseksi viaksi.

Poskipussin sairaudet

Hamsterin erikoinen anatominen piirre, suuret hartioille ulottuvat poskipussit, mahdollistavat muutamia niihin liittyviä ongelmia ja sairauksia. Karkean ja turpoavan ruoan juuttuminen varsinkin täyteen ahdettuihin poskipusseihin on mahdollista. Myös suun ja poskien haavaumat, paiseet ja tulehdukset ovat hyvinkin tavallisia. Hamsterin ruokavaliosta tulee karsia pois kaikki teräväsärmäiset siemenet (mm. kuorimaton kaura) ja kuivikkeet, jotka voivat vaurioittaa poskipussien limakalvoja.
Poskipussin prolapsi eli ulosluiskahdus on mahdollinen. Hoitona poskipussin pitäminen kosteana ja hamsterin vienti välittömästi elänlääkärin luokse. Poskipussi kosteutetaan vedellä sekä parafiiniöljyllä ja työnnetään pumpulipuikon avulla varovasti takaisin paikoilleen. Antibioottikuuri voidaan antaa tapauskohtaisesti.

Silmäsairaudet

Hamsterin ollessa yö- ja hämäräeläin, sen silmät ovat suuret, hieman ulkonevat ja altiina ärsytykselle. Etenkin pölyävä puru tai allergia voivat aiheuttaa silmän kirkaseritteistä vuotamista. Silmän sarveiskalvon tai luomien haavaumat kehittävät joskus märkivän silmätulehduksen. Toispuoleisen silmätulehduksen syynä on usein vaurio, molempien silmien oireillessa on syytä ottaa huomioon myös syvempien hengitysteiden tulehdukset. Hoidossa käytetään tapauskohtaisesti kortisoni- tai antibioottisia silmätippoja ja -voiteita. Silmäsairauksissa eläin tulisi aina tutkituttaa eläinlääkärillä. Hamsterin vanhuuden vaivoihin kuuluu myös silmien rähmiminen, etenkin uroksilla.

Wet tail

Äkillinen suolistotulehdus on hamsterin vakavin tarttuva suolistosairaus. Hamstereilla esiintyy Escherichia coli ja Cambylobakter jejuni -bakteerien aiheuttamaa suolistotulehdusta, jonka syntymekanismia ei tarkoin tunneta. Yleisen stressin, huonokuntoisuuden, tilanahtauden tai huonojen pito-olosuhteiden epäillään vaikuttavan oleellisesti taudin puhkeamiseen. Niin ennaltaehkäisyssä kuin sairauden hoidossakin on muistettava häkkien puhtauden suuri merkitys. Tyypillisinä oireina sairastuneilla eläimillä havaitaan väsymystä, ruokahaluttomuutta, hoitamaton turkki, sisään painuneet silmät, kyyry asento sekä vetinen, joskus jopa verta tihkuva ripuli, jossa eläimen vatsan alusta ja hännänseutu tahriintuvat ulosteesta. Eläin kuivuu nopeasti. Myös peräsuolen ulosluiskahdus on mahdollinen. Kuolema saattaa seurata myös ilman edeltäviä oireita. Nuoret ja juuri luovutusikäiset hamsterit ovat alttiimpia sairastumaan. Jos eläimiä on useampia, osa saattaa sairastua vakavasti ja osalla ei välttämättä havaita oireita. Antibioottihoidosta huolimatta sairastuneiden kuolleisuus voi olla jopa 99%.

Tyzzerin tauti

Sairauden aiheuttaa bakteeri Bacillus piliformis; itämisaika on noin 10 päivää. Taudin oireina voivat olla anoreksia, unisuus ja ripuli, mutta eläin saattaa myös kuolla ilman mitään edeltäviä oireita. Wet tailin lailla Tyzzerin tauti tarttuu myös hamsterista toiseen. Sairautta esiintyy myös gerbiileillä, sillä erotuksella että hamstereilla muunnos on lievempi.

Ummetus

Varsinkin nuorilla ja pitkäkarvaisilla aikuisilla hamstereilla, joilla ei ole käytettävissään riittävästi vettä, tavataan ummetusta. Oireina ovat mahan turpoaminen, väsymys ja liikkumishaluttomuus. Eläin saattaa myös kyyhöttää selkä köyryssä ja vältellä käsittelyä. Ummetus johtuu yleensä siitä, että hamsteri ei saa ruokavaliossaan riittävästi nestepitoista tuoreruokaa, tuoreita vihanneksia ja hedelmiä.

Suolitukos

Erityisesti karvanlähtöaikaan hamsterille voi kehittyä suolitukos. Hamsteri puhdistaa itseään ja nielee ohessa karvoja, jotka yhdessä ruoan kanssa voivat tukkia ohutsuolen alkuosan. Ummetus voi johtaa suolitukokseen, oireiden ollessa samanlaisia. Eläin on hyvin kivulloinen, eikä se pysty syömään tai ulostamaan. Ensiapuna tulee antaa heti parafiiniöljyä 1-3 tippaa muutaman tunnin välein kunnes eläin ulostaa. Lisänä voi antaa ananasmehua. Suolitukoksen mahdollisuutta epäiltäessä tulee hamsterin mökki tyhjentää, jotta voitaisiin valvoa papanoiden ilmestymistä. Parafiiniöljyn anto lopetetaan kun tukos on auennut.
Suolitukoksen ennaltaehkäisyyn voidaan antaa 1 tippa helokki- tai vehnänalkioöljyä 1-2 kertaa viikossa karvanlähtöaikaan.

Ripuli

Ruokinnan äkilliset muutokset tai liian runsas uuden tuoreruoan anto voivat aiheuttaa hamsterille ripulin. Ripulin ehkäiseminen on hoitoa huomattavasti helpompaa, joten uusien tuoreruokien kanssa on syytä aloittaa varovasti ja vähän kerrallaan. Toisin kuin suuremmille lemmikkeille, hamsterille ja muille jyrsijöille ei suositella alkupaastoa ripulin hoidossa, sillä pienet eläimet kuivuvat helposti ja nopeasti.
Tarjoa ripuloivalle eläimelle ensimmäisenä päivänä vain vettä ja siemenseosta. Toisena päivänä ruokavalioon lisätään hieman kaurahiutaleita, jogurttia, keitettyä riisiä ja raejuustoa. Tarkkaile eläimen tilaa. Mikäli ripuli jatkuu yli 2 vrk, muuttuu vesiripuliksi tai eläimen yleistila heikkenee, ota yhteys eläinlääkäriin neste- ja tukihoidon saamiseksi. Jos ripuli pitkittyy, eläimen mahdollisuudet heikkenevät. Eläimen pito lämpimässä ja häkin päivittäinen puhdistus edesauttaa toipumista.

Antibioottihoidon aiheuttama ripuli

Suoliston mikrobeilla on tärkeä tehtävä jyrsijöiden ruuansulatuksessa. Laadullisesti tai määrällisesti vääränlainen antibioottihoito saattaa tuhota mikrobitasapainon, minkä seurauksena haitallisten bakteerien määrä kasvaa, eläin ripuloi ja kuivuu helposti. Tila johtaa pahimmassa tapauksessa kuolemaan. Kuurien yhteydessä eläimelle tulisi tarjota päivittäin maitohappobakteereita tai jogurttia, sekä tarvittaessa luontaista bakteeriflooraa terveen hamsterin papanoiden muodossa. Antibioottiherkkyys huomioon ottaen hamstereilla pyritään välttämään kokonaan gram-positiivisiin bakteereihin vaikuttavia, eikä laajakirjoisia suun kautta annettavia antibiootteja tule antaa yli neljää vuorokautta pidempään.

Sydän- ja hengitystiesairaudet

Influenssa, keuhkotulehdus ja -kuume

Influenssan aiheuttajina voivat olla niin bakteerit kuin virukset, yhdessä tai erikseen. Mainittavia keuhkokuumen aiheuttajia hamstereilla ovat Sendai virus, Streptococcus pneumoniae ja Pasteurella pneumotropica. Hamsterilla esiintyy sierainvuotoa, aivastelua, kuumetta ja vaikeimmissa tapauksissa hengitysongelmia. Kuonon iho saattaa rikkoutua jatkuvan hankaamisen seurauksena. Ensiapuna eläimen olon helpottamiseksi on mahdollista puhdistaa sen sieraimia vanupuikolla ja pitää eläin tietysti lämpimässä vedottomassa huoneessa. Influenssan yhteydessä hamsterille voi kehittyä korvatulehdus, jolloin eläin raapii korviaan, sillä esiintyy usein tasapainohäiriöitä ja pään kallistelua, jotka viittaavat muuten keskushermostosairauteen. Hoitamaton influenssa voi pahentua keuhkotulehdukseksi tai -kuumeeksi, jolla on selvästi huonompi hoitoennuste. Itse influenssan aiheuttajaan eivät antibiootit tehoa, mutta ne estävät sekundaaristen bakteeritulehdusten ja keuhkokuumeen kehittymisen. On hyvä muistaa, että joissain olosuhteissa hamsteri voi saada influenssan ihmiseltä ja sairaus voi tarttua myös hamsterista tai jyrsijälajista toiseen.

Sydänviat

Erityisesti vanhoilla hamstereilla (yli 1½ v.) esiintyy paljon sydänvikaa, kuolinsyynä usein trombi sydämen vasemmassa eteisessä. Mahdollisesti sairaus on niillä jo lajikohtaisena taipumuksena, etenkin naaras on usein ylipainoinen. Sydänsairas hamsteri on selvästi hengästynyt, väsynyt ja voimaton, sen yleiskunto heikkenee, ruokahalu vähenee ja eläin laihtuu. Eläin liikkuu mahdollisimman vähän. Myös tassut ja kuononympärys saattavat sinertää ja tuntua viileämmiltä. Sydänvika tai sydämen vajaatoiminta voivat aiheuttaa nestekertymää keuhkoihin ja vatsaonteloon, jolloin muiden sydänoireiden lisäksi eläin aivastelee, yskii ja hengittää raskaasti vatsalihaksia apuna käyttäen. Valitettavasti hamsterin pieni koko estää verenpaine- ja nesteenpoistolääkkeiden käytön. Pieni 10-20 mg asperiini-annos (murunen) parina peräkkäisenä päivänä voi liuottaa syntyneitä tukoksia ja parantaa tilapäisesti verenkiertoa helpottaen eläimen oloa merkittävästi. Lääkitys on suositeltavaa jos sydänoireet ovat havaittavissa. On silti muistettava, että oireet palaavat usein muutaman viikon kuluttua.
Ruokinnalla on merkittävä vaikutus hamsterin terveyteen – liian rasvan ja teollisten herkkupalojen vaihtaminen liikuntaan, vihanneksiin ja hedelmiin pitää ylipainon kurissa ja antaa eläimelle parhaat edellytykset elää pidempään. Sydänvikoihin voi altistaa myös perinnöllinen taipumus.
Huom! Kesähelteillä etenkin vanhemmat naarashamsterit saavat yleisesti sydänoireita lämpötilan noustua liian korkeaksi pitopaikassa. Siirrä hamsteri talon viileimpään (+20´C) huoneeseen ja anna asperiinia ohjeen mukaan, sekoitettuna jogurttiin ym.

Virtsatie- ja erityselinsairaudet

Virtsakivet

Muiden eläinten lailla, hamsteritkin voivat saada virtsakiviä. Oireet ovat hyvin samankaltaisia kuin virtsatietulehduksessa: tiheä ja vaikeutunut virtsaaminen, verta virtsassa, lisääntynyt vedenkulutus, levottomuus ja ruokahaluttomuus. Omistajan tarkkaavaisuuden varaan jää, huomataanko kaikkia oireita, ja saako eläinlääkäri tarpeeksi taustatietoa diagnoosille. Virtsakivet aiheuttavat helposti sekundaarisen virtsatietulehduksen, jolloin antibioottihoito on tarpeen. Itse kivet voidaan poistaa vain leikkaamalla, mutta käytännössä asia on mahdotonta potilaan pienen koon vuoksi. Kivet myös uusivat helposti, jopa muutaman viikon välein. Ruokavalion muutoksella ei voida edesauttaa virtsakivien liukenemista tai ehkäistä uusien kiven syntyä.

Munuaisten amyloidoosi

Amyloidoosi kuuluu ikääntyvien hamstereiden sairauksiin. Tällöin munuaisten kyky poistaa elimistön haitallisia aineita verestä heikkenee, proteiinien ja kivennäisaineiden valuessa osin hukkaan virtsan mukana. Hamsteri juo paljon, paino laskee ja eläin kärsii etenevästä lihaskadosta. Jos proteiinikato on voimakasta, eläimen kudoksiin sekä vatsa- ja rintaonteloon alkaa kerääntyä nestettä. Rintaonteloon kerääntyvä neste vaikeuttaa eläimen hengittämistä. Vatsanseudun nestekertymän johdosta eläin näyttää lihovan, lihasten samalla surkastuessa. Todennäköisesti amyloidoosin syntyyn vaikuttaa perinnöllinen taipumus.

Hermostoperäiset sairaudet

Häkkihalvaus

Yksipuolinen ravinto ja riittämätön liikunta saattavat aiheuttaa hamsterille häkkihalvauksen. Siihen sairastuneet eläimet asuvat pääsääntöisesti liian pienissä häkeissä, joissa ei ole tilaa liikkua. Eläin halvaantuu ja liikkuu häkissä ryömimällä. Omistaja ajattelee tilaa usein äkilliseksi halvaukseksi, vaikka syyt sen kehittymiseen ovat syvemmällä. Vammautuminen on tietysti suljettava pois ennen diagnoosin varmistamista. Kaikki tapaukset eivät kohene, liikuntamahdollisuuksien ja ruokavalion parantamisesta huolimatta.

Periytyvä takajalkojen halvaus

Häkkihalvauksesta poiketen, vaikka oireet ovat samanlaisia, periytyvä takajalkojen halvaus on geneettinen ongelma ja sitä esiintyy 6-10kk:n ikäisillä hamsteriuroksilla. Naarailla periytyvä halvaus on mahdollinen, mutta tapaukset ovat hyvin harvinaisia.

Lihasrappeuma

Hamstereilla on marsujen tavoin diagnosoitu lihasrappeumaa, johon altistaa yksipuolinen ruokavalio ja E-vitamiinin puute. Oireina lihasjäykkyyttä, ontumista ja liikkumishaluttomuutta. Hoitona E-vitamiinin lisäys ruokavalioon.

Unitauti

Jos eläimen pitopaikan lämpötila nousee äkkinäisesti liian suureksi, esim. +25-30´C :een eikä eläin pysty jäähdyttämään itseään, se saattaa vaipua horroksenomaiseen tilaan. Hamsteri on jäykkä ja liikkumaton. Jos hamsteria häiritään, se saattaa heilutella päätään puolelta toiselle ja sillä voi olla kontrolloimatonta vapinaa. Kohtaus menee itsestään ohi 5-10 minuutin kuluessa, kun eläin siirretään takaisin normaaliin huonelämpötilaan. Unitaudin ja lämpöhalvauksen käsitteet menevät osin ristiin eri kirjallisuudessa, mutta unitautiin liittyy aina hermostoperäisiä ongelmia eläimen käyttäytymisessä.

Muut sairaudet ja tilat

Talvihorros hibernaatio

Hamsteri on ainoa lemmikkijyrsijä, joka vaipuu luonnossa talvihorrokseen lämpötilan laskiessa noin +6´C:een tai sen alle. Tietämättömille lemmikin omistajille, jotka vahingossa jättävät hamsterinsa liian kylmään, tila voi olla yllättävä järkytys. Viileään joutuessaan eläimen elintoiminnot hidastuvat vähitellen, se tulee uneliaaksi ja hidasliikkeiseksi. Varsinaisessa horroksessa hamsteri muuttuu kliinisesti liki kuolleen näköiseksi. Sen ihon pinta on viileä tai kylmä. Niin hengitys kuin pulssi hidastuvat, jolloin niitä on vaikea havaita. hamsteri herää horroksesta usein itsellään, noin tunnissa, lämpötilan palauduttua hitaasti ennalleen. Lemmikkihamsteria ei ole kuitenkaan syytä päästä horrokseen, sillä tila on eläimelle rasitus, josta se ei välttämättä selviä.

Lämpöhalvaus

Hamsteri on altis lämpöhalvauksille, jos pitopaikan lämpötila nousee liian suureksi, esimerkiksi auringon paistaessa häkkiin tai eläimen jäätyä kesäkuumaan autoon. Eläin hikoilee, läähättää ja silmät suurenevat voimakkaasti. Hamsteri saattaa vaipua syvään tajuttomuustilaan. Eläin ehtii harvoin eläinlääkärille saakka, joten se tulee välittömästi valella viileällä vedellä ja se on saatava juomaan vettä. Joskus lämpöhalvauksen seurauksena on silti munuaisvaurio.

Puremat ja haavat

Syyrialaiset hamsterit ovat luonteeltaan erakoita, joten niitä on pidettävä aina yksin. Kahden eläimen kohtaaminen tietää usein välitöntä tappelua, poikkeuksena ainoastaan naaraan kiima-aika jolloin se hyväksyy uroksen. Puremat ovat ennaltaehkäistävissä ainoastaan eläinten pitämisellä erossa toisistaan. Puhtaus on tärkeintä haavahoidossa. Elimistö korjaa nopeasti suuretkin ihovauriot, jos eläin on muuten terve ja hyväkuntoinen. Lika ja pieneliöt saattavat silti aiheuttaa tulehduksia, jotka ainakin hidastavat elleivät kokonaan pysäytä paranemista. Pienet naarmut ja haavat eivät vaadi puhdistuksen lisäksi muuta hoitoa, mutta jos haavasta vuotaa kudosnestettä, kannattaa karvat leikata vaurioalueen ympäriltä. Jos alueelle alkaa muodostua märkäeritettä, voi päivittäisen puhdistuksen lisäksi käyttää myös antibioottipulveria tai -voidetta. Jodipohjaiset desinfiointiaineet kuten Betadine, sopivat 1:10 laimennettuna kaikkeen haavapuhdistukseen. Suuret ja syvät haavat, sekä infektoituneet haavat tarvitsevat parantuakseen eläinlääkärin apua ja antibioottikuurin.

Loukkaantumiset

Koska hamsteri on yö- ja hämäräeläin, sen näköaisti on huono. Ruumiinmuotonsa mukaisesti se vähän kömpelö ja altis putoamisille, luunmurtumilla ja moninaisille muille tapaturmille. Myös häkin on oltava matala ja turvallisesti sisustettu. Jos eläintä juoksutetaan vapaana huoneessa, sitä ei tulisi jättää hetkeksikään yksin ilman valvontaa. Hamsteri kiipeää hetkessä korkealle ja hyppää mistä vain. Pienenä eläimenä se jää helposti jalkoihin, piiloutuu maton alle tai litistyy oven väliin. Luunmurtumat tulisi jättää eläinlääkärin hoidettavaksi, tai eläin tulee käyttää vastaanotolla tilanteen määrittelemiseksi. Koska luukudos paranee hitaasti, raajan murtumat olisi hyvä lastoittaa. Eri asia on antaako hamsteri lastan olla paikoillaan. Tärkeintä raajanmurtuma potilaalle on lepo, hoitoa tukeva ruokinta, kalkkilisäys ja liikunnan rajoittaminen viikoiksi. Monissa tapauksissa eläin jatkaa normaalia elämää kolmella jalalla. Suuremmat murtumat ja halvaantumiset putoamisen yhteydessä eivät aina lupaa eläimelle jatkoaikaa. Loukkaantumisessa syntyneet sisäelinvauriot tai sisäiset verenvuodot saattavat jättää vaihtoehdoksi vain eläimen kärsimyksen lopettamisen.

Shokki

Kovakourainen käsittely, yllättävä pelästyminen tai vamma saattaa aiheuttaa hamsterille shokin. Kliininen shokki seuraa veren menetystä, onnettomuuden tai tappelun yhteydessä. Shokin oireita ovat eläimen lamaantuminen velttona paikalleen. Sillä on viileä iho, tuijottava katse sekä pinnallinen hengitys ja heikko pulssi. Hamsteri tulee siirtää pikaisesti lämpimään, rauhalliseen paikkaan toipumaan. Häkin voi peittää varovasti huovalla. Eläintä ei saa häiritä.

Liikalihavuus

Hamsterin ylipaino on todettavissa sekä yleisestä pyöreydestä että kainaloihin kerääntyvistä rasvapusseista, jotka erottuvat eläimen istuessa. Liikalihavuus on ominaisempaa naaraille kuin uroksille. Riittävät liikuntamahdollisuudet (suuri häkki ja juoksupyörä) pitävät yleensä urosten painon normaalirajoissa. Naarailla tulisi kiinnittää huomiota myös ruokintaan. Siemenseos muutetaan kevyemmäksi esim. Supa Hamsteriin ja teolliset herkkupalat vaihdetaan vihanneksiin ja hedelmiin.
Hamsterin tulee olla ruumiinmuodoltaan tasainen ja sopusuhtainen. Mahakas eläin on liian lihava – jos vyötärö erottuu, hamsteri on liian laiha. Liikalihavuus aiheuttaa naaraiden huonompaa tiinehtyvyyttä ja pahimmillaan sydän- ja verisuonisairauksia.

Synnytysongelmat

Astutettavan naaraan tulisi olla nuori, iältään noin 5-9kk, jotta perhetapahtumalla olisi parhaat mahdollisuudet onnistua. Naaraan kiima on todettavissa 4 vrk:n välein ilta-yöaikaan. Synnytys käynnistyy yleensä tasan 16 vrk astutuksesta. Hamstereilla esiintyy paljon valeraskauksia etenkin syys- ja talviaikaan. Valeraskaus kestää 4-13 vrk, jonka jälkeen kiima ilmaantuu taas ja naaras on uudelleen astutettavissa. Polttoheikkoutta tavataan pienellä osalla hamsterinaaraista. Suuri poikanen voi myös juuttua synnytyskanavaan. Jos astutuksesta kuluu yli 17,5 vrk ja synnytys ei käynnisty, emo ja poikaset ovat vaarassa menehtyä. Synnytys on käynnistettävissä oksitosiini hormonilla. Sama hormoni laskee myös maidon mikäli maidoneritys ei käynnisty normaalisti. Jos synnytyksessä tulee ongelmia, tulee aina ottaa pikaisesti yhteyttä eläinlääkäriin.

Hamstereilla käytettäviä lääkkeitä ja antibiootteja:

Loishäätö:
Ivomec (ivermektiini), 0,2-0,4mg/kg sc, toistetaan 2 viikon välein kunnes ektoparasiitit häviävät.
ivermektiini hiirelle 0,1cc + 5cc NaCl, seosta 1-3 tippaa po 10 pv välein, yhteensä kolme kertaa. Myös eläimen pyyhkiminen laimennoksella 0,1cc + 100ml vettä.

Sienilääkkeet:
griseofulviini, 25mg/kg po sid, 14-28 vrk:n ajan

Antibiootit:
trimetoprimiimi+sulfadiatsiini (Ditrim; kaikki), 20-30mg/kg po, sc bid
doksisykliini (Vibravet; hengitystiet), 2,5mg/kg po bid
tylosiini (Tylon; suolisto) 2-8mg/kg im, sc, po bid
enrofloksasiini (Baytril; kaikki), 5-10mg/kg sc sid-bid, 5mg/kg po bid (ei kasvaville yksilöille)

Rauhoitus:
diatsepaami 5mg/kg ip + ketamiini 50-100mg/kg im

Nukutus:
ksylatsiini 10mg/kg + ketamiini 200mg/kg im, ip, sc
medetomidiini 0,1-0,15mg/kg im, sc + ketamiini 25-50mg/kg im
ketamiini 25-50mg/kg im + domitor 0,1-0,15mg/kg im, sc

Kivunpoisto:
buprenorfiini 0,1-0,2mg/kg sc tid
fluniksiini 0,3-1mg/kg sc sid
petidiini 10-20mg/kg im
aspiriini 240mg/kg po

Hamsterilla EI tule käyttää seuraavia antibiootteja:
amoksisilliini, ampisilliini, kefalosporiini, klindamysiini,
linkomysiini, penisilliini, streptomysiini ja tetrasykliini.

Annostus: sid = kerran päivässä, bid = kaksi kertaa päivässä, tid = kolme kertaa päivässä.
Antotapa: po = suun kautta, sc = ihon alaisesti, im = injektio lihakseen

Lähteet

LASSILA, PILVI; Eksoottisten eläinten omistajille suunnattu tiedotus.
Helsingin yliopiston eläinlääketieteellinen tiedekunta, 1997.
MAYS, MARIANNE; The proper care of hamsters. THF Publications inc, 1993

PARVIAINEN, TAPANI; Pikkulemmikkien lääkärikirja. WSOY harrasteopas, 1993.

SOVERI, TIMO; Kanin, eräiden jyrsijöiden ja matelijoiden tutkimisesta, sairauksista ja hoidosta. Eläinlääketieteellinen korkeakoulu opintomonisteita 3, 1985.

Painamattomat lähteet

KIVISTÖ, TAINA; Eksoottisten eläinten neurologisista ongelmista. Eläinlääketieteellinen korkeakoulu, keskiviikkoesitelmä, 1995.
LAMBERG, SEPPO; Opetusmoniste pieneläinhoitajien koulutuksessa Pohjois-Savon ammatillisen instituutin maaseutuopetusyksikössä keväällä 1998.

AUTTI, INKA-MARI; Eläinlääkäri

NENONEN, REIJO; Hamsterin sairauksia. Internet, http//www.jmp.fi~liaani/jyrsijat/hamsair.html, 29.11.1998