Syväluotausta kiinankääpiökasvatukseen

”Kinkki, kiinari”, eli kiinankääpiöhamsteri (engl. chinese hamster, lat. cricetulus griseus / cricetulus barabensis) on kääpiöhamsterilajeista harvinaisimpien joukossa, mutta silläkin on harrastajansa ja kasvattajansa.

Suomenkielisestä ”kääpiöhamsteri” -nimestään huolimatta kiinankääpiöhamsteri ei oikeasti ole ”kääpiöhamsteri” (pikkuhamsterien suku phodopus), vaan kuuluu ”rottahamsterien” (cricetulus) sukuun. Se eroaakin niin ulkonäöltään kuin muilta ominaisuuksiltaan melko paljon toisista lemmikkinä suosituista kääpiöhamstereista. Kiinankääpiöt ovat muita hamstereita pitkäikäisempiä, ja elävät keskimäärin 2,5 – 3,5 vuotta, pisimmillään olen kuullut yli 4-vuotiaaksi eläneestä kiinankääpiöhamsterista.

Jos etsit poikueen hoito-ohjeita, tutustu artikkeliin Kääpiöhamsterien lisääntyminen ja kasvatus.

Kiinankääpiön värit

Kiinankääpiöhamsterien muunnosvalikoima on varsin rajallinen:

  • Normaali (lajin luonnonväritys, periytyy dominoivasti)
  • Laikukas (periytyy dominoivasti)
  • Mustasilmäinen valkoinen (resessiivinen, mutta vain laikukkaat voivat kantaa muuntelijaa)

Normaalilla ja laikukkaalla kuuluu kummallakin olla selkäjuova, joka kulkee päästä häntään saakka.

Näiden muunnosten lisäksi on ilmeisesti olemassa muunnokset ”striped” eli valkoinen hamsteri perusvärisellä selkäjuovalla ja ”piebald” eli laikukas kuvio jossa laikut ovat perinteistä laikukasta suuremmat ja tarkemmin rajautuneet. Muunnosten edustajia on elänyt takavuosina ainakin Hollannissa, mutta tällä hetkellä piebaldin uskotaan melko yleisesti olevan kadonnut kokonaan, ja myöskään stripedin olemassaolosta ei olla varmoja. On myös spekuloitu, että striped ei olisi erillinen muunnos vaan hyvin ylikuvioitunut laikukas.

Mustasilmäinen valkoinen on muunnoksena tunnettu yhtä pitkään kuin laikukaskin, mutta kasvatuksen haastavuuden takia se on edelleen äärimmäisen harvinainen. Sitä ole onnistuttu Suomessa lukuisista yrityksistä huolimatta kasvattamaan paria poikuetta enempää. Ulkomailta hankituilla jalostusyksilöillä on ollut runsaasti terveysongelmia, mutta on epäselvää onko syynä mustasilmäinen valkoinen geeni, vai ovatko kyseessä olleet muuten vain huonot (esim. runsaasti sisäsiitetyt) yksilöt. Ne polveutuvat harvinaisuutensa vuoksi hyvin pienestä populaatiosta, ja nykyisin valtaosa tai jopa kaikki yksilöt ovat alkujaan peräisin saman hollantilaisen kasvattajan linjasta. Englannissa on hollantilaisten eläinten pohjalta onnistuttu luomaan elinvoimaisia linjoja, ja värille on tulossa standardi National Hamster Counciliin.

Kuvissa ovat muunnostensa keskinkertaista tasoa edustavat yksilöt. Klikkaa kuvat isommaksi.

Värien kasvatuksesta
Laikukas ja normaali eivät nykytiedon valossa vaikuta toisiinsa laatua huonontavasti.

Normaalin värin tulisi olla voimakas kastanjanruskea mustalla selkäjuovalla. Karvojen kärjet on tasaisesti tikattu mustalla. Normaalien yleisiä virheitä ovat esimerkiksi perusvärin vaaleus ja harmahtavuus, selkäjuovan vaaleus sekä tikkauksen vaaleus tai epätasaisuus.

Laikukkaan tulisi olla valkoinen hamsteri, jolla on selkäjuova sekä mahdollisimman runsaasti perusvärisiä pieniä laikkuja, jotka ovat jakautuneet tasaisesti. Yleisiä virheitä ovat yli- tai alikuvioituneisuus (liian paljon tai liian vähän valkoista) sekä kuvion huono jakautuminen ja perusvärin (normaali) huonous.

Mustasilmäinen valkoinen on puhtaan valkoinen hamsteri mustilla silmillä.

Kiinankääpiön rakenteesta

Lainaus Hamsteriyhdistyksen lajimääritelmästä:

Muodoltaan hamsterin tulee olla voimakas, tasainen ja solakka. Jalat ovat lyhyet ja häntä noin 2 cm pitkä. Turkin tulee olla lyhyt ja tiheä. Pään tulee olla muodoltaan voimakas kolmio ja sen tulee olla kiinnittynyt vartaloon lyhyellä kaulalla. Silmien tulee olla pyöreät, mutta ne eivät saa olla ulkonevat. Korvat ovat pienet, pyöreät ja leveälle asettuneet. Jalat ovat karvaiset. Täysikasvuisen eläimen ihannepituus on 10-12 cm. Väristandardin mukainen. Raja selkä- ja vatsavärillä muodostuu suorasta, selkeästi piirtyneestä linjasta, joka kulkee kuonosta poskien yli ja kupeita pitkin. Selkäjuovan tulee olla tasainen ja voimakas silmien välistä häntään. Hamsterin tulee olla utelias ja rauhallinen. Hamsteri on kaikin puolin terve ja hyväkuntoinen. 

”Hiirimäinen” on kuvaus, joka monelle pyöreisiin ja nallemaisiin syyrialaisiin ja phodopus-kääpiöihin tottuneelle hamsteriharrastajalle tulee kiinankääpiöhamsterista mieleen. Hyvän kiinankääpiöhamsterin ei kuitenkaan tulisi näyttää hiireltä, vaan sen on oltava hamsterimainen: jäntevä, pehmeäpiirteinen ja pyöreäkorvainen. Hyvä pää on yleensä suunnilleen tasakylkisen kolmion muotoinen: kaikki sivut saman pituisia. Korvat ovat pienet ja pyöreät. Kropan ei tule olla pyöreä kuula, vaan tasaisen paksu pötkylä.

Kiinankääpiöhamstereilla ei mielestäni esiinny mitään rakenteeseen liittyviä suuria terveysongelmia, jotka olisivat läsnä suomalaisissa kiinarilinjoissa. Joskus esiintyy melko ulkonevia silmiä, mutta ne eivät ole kovinkaan suuri ongelma. Harvoissa tapauksissa kiinankääpiöillä esiintyy knikkiä eli häntämutkaa, mutta se on niin harvinaista ettei sitä voida pitää jalostuksellisena ongelmana. Knikillisillä yksilöillä ei tietenkään tule jatkaa sukua.

Kiinankääpiöhamsterit ovat erinomainen näyttelylaji, koska ne elävät pitkään ja pysyvät parhaassa näyttelykunnossaan jopa vuosia. Ne kehittyvät hitaasti, joten nuoret kiinarit harvoin putsaavat palkintopöytiä, mutta sen sijaan ei ole ollenkaan tavatonta nähdä reilusti veteraani-iän ylittänyttä vanhusta jyräämässä nuorempiensa ohi palkintojenjaossa.

Alla kaksi kiinankääpiöhamsteria, jotka ovat saavuttaneet Suomen Muotovalion arvon: FIN MVA FIN VLH JV14 Goldilock’s Niskavuoren Naiset ja FIN MVA Goldilock’s Balance of Terror. Klikkaa kuvat isommaksi.

Kiinankääpiön sairauksista

Kiinarit ovat yleisesti melkoisen terveitä ja pitkäikäisiä otuksia, mutta niitä piinaa yksi vihollinen: diabetes eli sokeritauti. Sokeritaudin oireita ja hoitoa käsitellään tarkemmin artikkelissa Diabetes eli sokeritauti hamstereilla, tässä keskityn jalostuksellisiin aspekteihin.

Diabetes periytyy resessiivisesti ja laukaisevien muuntelijoiden kanssa. Sellaiset hamsterit sairastuvat, jotka ovat saaneet diabetesgeenin molemmilta vanhemmiltaan ja sen lisäksi suuren joukon sairauden laukaisevia muuntelijoita. Kaikki eivät siis sairastu, vaikka diabetesgeenin saisivatkin.  Diabeteksen esiintyvyyden vähentämiseksi olisi tärkeää, että kaikki kiinankääpiöhamsterien kasvattajat tiedostaisivat ongelman ja testaisivat kasvattejaan säännöllisesti. Parhaassa tapauksessa kaikki jalostusyksilöt testattaisiin virtsan glukoosipitoisuuden suhteen ennen poikasten teettämistä. Jokainen sairastapaus ei varsinkaan varhaisessa vaiheessa oireile, vaan vasta testaaminen näyttää virtsan hiukan nousseen glukoosipitoisuuden.

Taudin esiintyvyys aaltoilee runsaasti, ja välillä sitä ei esiinny ollenkaan, välillä taas paljon. Hyvässä tilanteessa sairauden kartoittaminen testien muodossa saattaa unohtua tai jäädä muutoin tekemättä, jolloin päästään nopeasti siihen että sairaus taas nostaa päätään testaamisen laiminlyönnin takia.

Diabetekseen sairastuneet kiinarit tulisi jättää pois jalostuskäytöstä.

Kiinankääpiöhamsterit ovat suosittu laboratorioiden koe-eläinlaji, ja niiden avulla tutkitaan esimerkiksi diabetesta. Usein kuulee väitteen, jonka mukaan kiinankääpiöiden diabetesalttius olisi peräisin laboratorioeläimistä, jotka on jalostettu taudin tutkimista silmälläpitäen ja annettu lemmikkimarkkinoille aikoinaan, mutta tiedon todenperäisyydestä en osaa sanoa.

Glaukoomaa eli silmänpainetautia sekä muita silmiin liittyviä ongelmia sekä hedelmällisyys- ja tiineysongelmia vaikuttaa esiintyvän mustasilmäisillä valkoisilla muita muunnoksia enemmän, mutta niiden syy ei ole tiedossa. Olettamus perustuu otantaan Suomessa eläneistä yksilöistä sekä ulkomaalaisten kasvattajien kokemuksista.

Kiinankääpiön astutus

DSC_2214Sopiva astutusikä
Astutusiän suhteen on huomioitava, että kiinarit kehittyvät jonkin verran muita kääpiöhamstereita hitaammin. Suomessa suositellaan kiinankääpiöhamsterinaaraan ensisynnytysiäksi 5-7 kuukauden ikää. Myös hiukan nuorempi tai vanhempi naaras voi synnyttää yleensä ongelmitta, mutta naaraan kehitysvaiheet huomioon ottaen 5-7 kk on sen terveyden kannalta paras ikä. Uroksen tulisi olla täysikasvuinen, toimeen tulemisen suhteen parasta olisi yleensä että uros on naarasta vanhempi. Myös sokeritaudin suhteen olisi edullista välttää poikasten teettämistä hyvin nuorilla eläimillä, jotta mahdollinen sairauden puhkeaminen ilmenisi ennen jälkikasvun tuloa eikä vasta sitten kun poikaset on jo menty tekemään.

Astutuksen haasteita ja ratkaisuja

Kiinankääpiöhamsterit ovat erakoita, eivätkä aikuiset yksilöt juurikaan siedä toisten yksilöiden seuraa. Tämä luo suurimman haasteen kiinarien kasvatukselle, ja latistaa joskus kasvattajan kasvatusinnon.

Melko monet naaraat suhtautuvat uroksiin varautuneesti, pelokkaasti tai jopa aggressiivisesti, pahimmassa tapauksessa jopa tappavasti. Toisaalta myös neutraalisti tai ystävällisesti uroksiin suhtautuvia naaraita löytyy, eikä yhdestäkään naaraasta voi ennalta mennä vannomaan kuinka astutus tulee sujumaan. (Oma karkea mutu-otantani 3 vuoden kiinankääpiökasvatuksesta: 1 uroksen tappanut naaras, 1 lopetuksen aiheuttanut raatelija, 14 tiinehtynyttä naarasta joiden urokset selvisivät pienillä naarmuilla tai ilman vaurioita. Näistä 3-4 naarasta eli uroksen kanssa erittäin rauhallisesti samassa pesässä nukkuen, toisiaan sukien ja muutenkin kuin laumaeläimet konsanaan.)

Aikuiset, tervepäiset urokset yleensä suhtautuvat naaraisiin suhteellisen rauhallisesti. Pieniasteinen varautuneisuus tai pelokkuus on joissain tapauksissa normaalia, mutta naaraan päälle hyökkäävä uros on epätavallinen. Jotkut urokset saattavat olla hieman yli-innokkaita ja aiheuttaa naaraan hermostumisen jahtaamalla tai pyörimällä jatkuvasti naaraan perässä.

Astutustapoja:

  • Samaan asumukseen asumaan kunnes naaras tiinehtyy: Suomessa yleisin käytetty tapa. Sopivan ikäiset uros ja naaras yhdistetään asumaan keskenään, kunnes naaras on tiinehtynyt ja uros otetaan pois. Yhdistä pariskunta puhtailla puruilla sisustettuun ”puolueettomaan” asumukseen, jossa ei ole alkuun sisustusta eikä kummankaan yksilön omaa tuoksua. Tarkkaile vasta yhdistettyä pariskuntaa tiuhaan ja erota ne, jos tappelua ilmenee. Kun ne vaikuttavat siltä että pystyvät asumaan rauhassa keskenään, niille voi laittaa virikkeitä ja piiloja asumukseen, mieluiten sellaisia, joissa ne eivät voi ahdistaa toisiaan nurkkaan ilman ulospääsyä. Lisää useampi pesä, koska monet pariskunnat eivät halua nukkua samassa pesässä. Monet naaraat alkavat kiusata urosta sitten, kun ne ovat tulleet tiineeksi, joten on tärkeää tarkkailla pariskunnan eloa säännöllisesti yhdistämisen jälkeen.
  • Kiima-astutus: Harvemmin käytetty ja monelle tuntematon tapa. Kiinankääpiöhamsterinaaraan kiimakierto on 4 vrk, ja se on havaittavissa ihmissilmällä, toisin kuin phodopus-kääpiöiden. Kiimassa olevan naaraan sukuelimet ovat normaalia punertavammat ja saattavat vuotaa kirkasta eritettä. Uroksen tavatessaan naaras saattaa nostaa takamustaan hiukan syyrialaisten kiiman tapaan, mutta ei yhtä selkeästi. Yhdistä kiimassa oleva naaras ja uros puolueettomaan asumukseen tai kuljetuskoppaan ja odota että ne parittelevat. Toimii myös siten, että pariskunta yhdistetään asumaan yhteen edellisen kohdan tapaan silloin kun naaras on kiimassa, jolloin kinastelun todennäköisyys vähenee.
  • Pariskunnan yhdistäminen poikasena koko loppuiäksi: Ei käytetä Suomessa, jokseenkin kyseenalainen naaraan terveyden kannalta. Käytössä joillakin ulkomaisilla kasvattajilla. Menetelmässä valitut uros ja naaras yhdistetään asumaan keskenään jo luovutusiässä, silloin kun ne vielä hyväksyvät toisensa mukinoitta. Pariskunnan annetaan asua yhdessä ja saada poikasia tasaiseen tahtiin. Naaras saa ensipoikueensa todennäköisesti hyvin nuorena ja synnyttää elämänsä aikana runsaasti poikueita, joten menetelmä ei ole naaraan terveyden kannalta otollinen. Ei myöskään ole jalostuksellisesti hyödyllistä teettää runsaasti poikueita samalla hamsteriyhdistemällä.

Kiinarien aggressiivisuutta lajitovereita kohtaan on mahdollista jalostusvalinnoilla vähentää (todettu tutkimuksessa Breeding the chinese hamster (cricetulus griseus) in monogamous pairs, pdf löytyy täältä), ja jo muutama sukupolvi rauhallisimpien naaraiden valintaa vaikuttaa luonteisiin. Lemmikkikasvatuksessa käytännössä toimiakseen tehokkaasti luonteen jalostus vaatisi melko runsasta otantaa naaraita ja ison poikasmäärän jättämistä kotiin asumaan kaikista poikueista. Se ei aivan jokaiselle pienimuotoiselle kasvattajalle ole mahdollista. Voimme kuitenkin pyrkiä suosimaan ystävällisimpiä naaraita ja jättämään vihaisimmat pois käytöstä ja siten hitaasti mutta varmasti pyrkiä kohti hiukan ystävällisempiä kiinareita.

Kiinankääpiön luonteesta

Halusin sisällyttää tämän kappaleen siksi, että kiinankääpiöhamsterien luonne on mielestäni lähivuosina hieman huonontunut, ja näyttelyissä törmää joskus varsin ”saippuapalamaisiin” villeihin yksilöihin, jotka paniikinomaisesti sinkoavat pakoon eivätkä pysy kädellä kiinarimaisen rauhallisesti laisinkaan. Tällaiset yksilöt eivät vaikuta rauhoittuvan kärsivällisellä kesytykselläkään kunnolla.

Ihanteellinen, perinteinen kiinankääpiöhamsteri on luonteeltaan rauhallinen sekä helposti käsiteltävä. Se takertuu pitelijänsä sormiin hännällään ja tassuillaan, eikä tee äkkinäisiä sinkoiluliikkeitä sinne tänne. Rauhallisimmillaan kiinari voi istuskella omistajansa olkapäällä vaikka häkin siivouksen ajan.

Rauhallisen, tervepäisen luonteen vaaliminen on tärkeää kaikessa jalostuksessa. Niinpä olisi tärkeää kiinnittää huomiota jalostuseläinten luonteeseen.