Aah-aah-aah-allergia!

Eläinallergia on kenties pahin juttu, joka voi sattua eläinrakkaan ihmisen kohdalle. Itselleni se  oli aikoinaan valtava murhe. Allergia juontaa juurensa siitä, että elimistö on yliherkkä suojautumaan tietyiltä elimistön ulkopuolelta tulevilta aineilta, jotka sinällään ovat vaarattomia. Näitä kutsutaan allergeeneiksi, ja kun sellainen tulee elimistöön, käynnistyy eräänlainen ylimitoitettu puolustusreaktio, jota kutsutaan allergiareaktioksi. Allergia on ilmeisen periytyvää, mutta tämä lisäksi viime vuosikymmenten huiman allergioiden määrän kasvun myötä ollaan tultu myös niin kutsuttuun hygieniahypoteesiin. Tämä tarkoittaa sitä, että elinympäristömme muututtua huomattavasti hygieenisemmäksi elimistömme ovat alkaneet reagoida entistä enemmän vaarattomiin mikrobeihin, niiden oikeasti vaarallisten puutteessa.

Oman kokemukseni mukaan hamsteripiireissä ei ole ollut tapana puhua kovin avoimesti omasta allergiasta. Voi olla, että erehdynkin, mutta ainakin itselläni on ollut jonkinmoinen kynnys tunnustaa asia, hamsteriallergia, niin itselleni kuin muillekin. Kenties allergikko pelkää, että häntä ei pidetä sinnikkäänä ja kykenevänä eläimenhoitajana tai hän muuten vain kokee olevansa huonompi. Voin kuitenkin vakuuttaa, että asiasta puhuminen helpottaa ja avaa oven mielenkiintoisiin ja yllättäviin keskusteluihin. Mistä tiedät, ettei eläinhullu kaverisikin ole herkistynyt tai jopa astmaatikko? Allergia ei ole häpeä eikä se mielestäni estä eläimellistä elämää.

On tietenkin eri asia, jos allergia on niin paha, että eläinpölylle altistuminen aiheuttaa hyvin vakavia allergiakohtauksia kuten hengenahdistusta. Hieman lievemmässä eläinallergiassa kaiken eläimiin liittyvän toiminnan lopettaminen saattaa minun mielestäni (huom! Minun mielestäni – ei yleensä lääkärin mielestä) olla jopa hätävarjelun liioittelua. Hamsterinpito voi oikein hyvin onnistua allergikoltakin, kunhan huomioi muutamia asioita.

Ensiksikin on otettava huomioon, että on eri asia, oletko herkistynyt purupölylle vaiko itse eläimelle. Se selviää vain kokeilemalla vaihtamista pölyämättömään kuivikkeeseen kuten haapahakkeeseen. Vaikka allergia kohdistuisikin nimenomaan eläinpölyyn, hätä ei vieläkään ole tämän näköinen. Usein omaa lemmikkiä kohtaan nimittäin kehittyy jonkinlainen toleranssi, eli jonkin aikaa lemmikin tulemisen jälkeen vastustuskyky oman lemmikin allergeeneille hieman nousee.

Käytän esimerkkinä itseäni: olen hyvin tottunut talvikoihin, mutta ensimmäiseen syyrialaiseen piti elimistönikin sopeutua. Ensialkuun pelkästään sen kynnen painallukset jättivät käsiini punaisia, kutisevia jälkiä, mikä huolestutti kovin. Muutamia viikkoja myöhemmin yllätyin, kun eläin lakkasikin allergisoimasta. Allergia ei kuitenkaan kokonaan parane, ja on olemassa vaara, että oireet pahenevat. Tähänkin pätee se, että vain kokeilemalla se selviää. Kannattaa muistaa, että hamsteri on pieneen kokoonsa nähden varsin allergisoiva eläin. Ihmiset ja allergiat ovat kuitenkin yksilöllisiä eikä omaa allergisuuttaan voi tietää, ellei koskaan ole ollut hamsterin kanssa tekemisissä. Jopa eri yksilöiden välillä voi olla allergisoivuuseroja.

Hamsterissa on pienenä lemmikkinä se etu, että sen asumuksen voi vallan hyvin sijoittaa johonkin toiseen huoneeseen eikä sen siis tarvitse asua makuuhuoneessa tai olohuoneessa tai muualla, missä vietetään paljon aikaa. Eristää sitä ei tietenkään saa – allergiaa tai ei, hamsterin on saatava olla osa omistajansa elämää ja huolenpitoa. Oma mielipiteeni on siis, että jos normaali kanssakäyminen, hoitotoimenpiteet, siivoaminen ja ruokinta onnistuvat allergikolta ilman sen pahempia oireita, hamsterin hankintaa ei kannata perua ainakaan allergian takia. Allergikkona kannattaa vain kiinnittää erityistä huomiota asumuksen puhtauteen (usein likainen häkki allergisoi paljon enemmän kuin itse eläin eikä ihme. Hamsterinvirtsa on tujua tavaraa…). Kädet kannattaa myös pestä heti hamsterin käsittelyn jälkeen.

Jos oma soveltuvuus hamsterinomistajaksi mietityttää edelleen, kannattaa yrittää keksiä vaihtoehtoisia ratkaisuja. Uskon, että moni kasvattaja suostuisi antamaan jonkin omista eläimistään luotettavaan hoitoon joksikin aikaa, minkä aikana saat selvitettyä, pystytkö huolehtimaan hamsteristasi. Toinen vaihtoehto on pyytää kasvattajalta poikanen koeajalle, mutta tässä voi olla vaikeuksia, sillä kasvattajalla ei aina ole resursseja ottaa takaisin ja myydä uudelleen palautunutta poikasta. Voit tietenkin ostaa esimerkiksi toisesta allergiakodista aikuisen, vaikkapa keski-ikäisen eläimen, jos uskot, että selviydyt hamsterin hoidosta sen loppuelämän, kenties vuoden, ajan.
Hoen jälleen: kokeilemalla selviää! Minulle kävi niin, että hankin itselleni kokeilun ja huvin vuoksi roborovskisiskokset.

Yllätys oli suuri, kun robotytöt paljastuivat äärimmäisen siisteiksi ja täysin allergisoimattomiksi tapauksiksi. Olen kuullut, että kaikkien roborovskien kohdalla ainakaan siisteys ei pidä paikkaansa, mutta ehkä olin onnekas. Sinäkin saatat olla sitä! Hamsterit ovat upeita, ihania lemmikkejä. Ei kannata luovuttaa liian helpolla, eli ellei ole omasta hengestä kyse.

Muistilista:

• purupöly vai eläinpöly?
• juttele ja jaa ihmisten kanssa
• ota eläin hoitoon tai jos mahdollista, koeajalle
• pidä asumus siistinä ja pese kätesi hamsterin käsittelyn jälkeen, älä asuta  hamsteria omassa makuuhuoneessasi
• kokeile, kokeile ja kokeile, mikäli terveys kestää. Muista nauttia – ja jos todella rakastat hamstereita, olla sinnikäs!
• -ole kuitenkin realistinen, älä turhaan riskeeraa. Pidä kotonasi ja aina mukanasi antihistamiinia eli allergialääkettä.

Lähteet:  http://fi.wikipedia.org/wiki/Allergia

Rentoa allergianhoitoa. Kauneus & Terveys 8/11.
Sekä tietenkin yli kymmenen vuotta hamsuallergikon elämää oman lauman   kanssa.

Julkaistu SHY:n jäsenlehti Poskipussissa.