Hamsteripoikueen seuraaminen syntymästä luovutushetkeen on elämys, lähikurkkaus hamstereiden ihmeelliseen maailmaan
Naaras tulee sukukypsäksi jo 4-6 viikon ikäisenä, mutta niin nuorelle naaraalle synnyttäminen on suuri terveysriski. Sopiva vähimmäisikä poikasten tekoon on 4 kuukautta. Naaras on hedelmällinen reilun vuoden ikään asti, mutta varsinkin ensisynnytys alkaa olla riski yli kymmenkuiselle. Uros voi astua naaraita sukukypsyydestä vanhukseksi saakka, mutta parhaimmat mahdollisuudet onnistumiseen ovat täysi-ikäisellä uroksella, joka ei vielä ole aivan ikäloppu vanhus. Nuori uros ei välttämättä osaa toimia oikein astumistilanteessa.
Poikaset saavat alkunsa kun naaras astutetaan valitulla uroksella. Naaraan kiimakierto on 4 päivää. Naaraan kiima esiintyy voimakkaimmin jokseenkin hamsterikohtaisesti illalla, yöllä tai aamuyöllä, ja kestää noin 12 tuntia. Kiimassa oleva naaras asettuu jäykkään sahapukkimaiseen asentoon kun sitä silittää selästä, ja saattaa haista voimakkaalle ja erittää vaaleaa nestettä sukuaukostaan.
Koska syyrianhamsteri on erakko, tarkoittaa se sitä, että naaras hyväksyy uroksen lähelleen vain kiiman aikana. Joskus naaras voi olla liiankin kiinnostunut uroksesta kiimasta huolimatta ja tappeluita voi syntyä. Pidä lähellä puremankestävää hanskaa tai muuta välinettä, jolla saat hamsterit erilleen tappelusta. Jos naaras on tarpeeksi voimakkaassa kiimassa, se asettuu sahapukkiasentoon ja uros astuu naaraan. Astuminen kestää alle puoli minuuttia, mutta varmuuden vuoksi voi antaa niiden paritella useita kertoja. Neljän vuorokauden kuluttua astutuksesta voidaan varmistaa naaraan tiineys, jos naaraalla ei ole kiimaa, on se todennäköisesti tiineenä. Munasolu kiinnittyy 6 vuorokauden kieppeillä, jolloin on syytä vältellä naaraan käsittelyä.
Hamstereilla tavataan joskus myös valetiineyttä. Erityisesti talviaikaan se on yleistä, johtuen päivän lyhyydestä, jolloin valoa ei ole riittävästi. Valetiineys kestää 4-13 vuorokautta, jonka jälkeen naaraan voi astuttaa taas uudelleen. Valetiineys voi joskus johtaa kohtutulehdukseen, mutta se on melko harvinaista.
Odotusaikanana naaraan tulee saada paljon monipuolista ruokaa, erityisesti on otettava huomioon, että se saa tarpeeksi E-vitamiinia (hamsteri kärsii herkästi E-vitamiinin puutteesta), foolihappoa, rasvaa, proteiinia ja kalsiumia. Tiineys ja poikastenhoito on hamsterinaaraalle koetus, joten siksi sen täytyy saada monipuolista ruokaa selvitäkseen hyvin synnytyksestä, imetyksestä ja poikasten hoidosta.
Naaraassa voi havaita muutoksia noin viikko astutuksen jälkeen, pikkuhiljaa vatsa alkaa kasvamaan ja nisät turpoavat. Naaras rakentaa huolellisesti pesää tulevalle pesueelleen, jotkut naaraat vuoraavat pesän puruilla niin, että sinne on vain yksi pieni kulkuaukko, josta naaras mahtuu kulkemaan jälkikasvunsa luokse. Anna sille runsaasti materiaalia pesän tekemiseen, siivoa asumus noin viikko ennen synnytystä ja anna naaraan olla rauhassa.
Noin 16 vuorokauden kuluttua astutuksesta emo synnyttää pienet, karvattomat ja sokeat poikaset, jotka painavat vain noin kolme grammaa. Poikasia voi syntyä kerralla jopa parikymmentä, mutta tavallisesti niitä syntyy keskimäärin 10. Hamsteri synnyttää usein öisin ja yksin, hamsteri tarvitsee todella harvoin ihmisen apua synnytyksessä, ja sen tuleekin saada olla rauhassa synnytyksen ajan.
Kun poikaset ovat syntyneet, on pesärauha erityisen tärkeää naaraalle. Älä tongi pesää tai koske poikasiin turhaan. Ne voi varovasti laskea, jos pesään pystyy katsomaan sotkematta sitä. Stressaantunut emo saattaa tappaa tai hylätä poikasensa. Luonnossa petoeläimet haistaisivat kuolleet poikaset pesästä, joten emo syö myös kuolleet tai vahingoittuneet poikaset.
Poikasten karvankasvu alkaa 4-5 vuorokauden tienoilla, sitä ennen niille on kehittynyt jo kuitenkin voimakas pigmentti.
Viikon iässä poikaset alkavat maistella kiinteää ruokaa emon maidon lisäksi. Pesään voikin varovasti antaa esimerkiksi pieneksi paloiksi pilkottuja kasviksia ja kuivaruokaa, jos emo ei vie ruokaa pesään itse. Viikon ikäisillä poikasilla värit alkavat jo erottua hyvin. Poikasiin ei saa vielä mennä koskemaan.
Noin kahden viikon ikäiset poikaset alkavat availla silmiään ja lähtevät mielellään pesän ulkopuolelle tutkimaan ja etsimään ruokaa. Tässä vaiheessa usea hamsteriemo kuskaa kiireesti poikasia takaisin pesään, mutta lopulta antaa periksi, kun huomaa että tehtävä on mahdoton. Kaksiviikkoisilla poikasilla värit erottuvat jo selkeästi, myös niiden sukupuolet voi tarkistaa. Tässä vaiheessa poikasia voi siis alkaa käsittelemään, ilman että naaras hermostuu. Asumuksen voi myös tässä vaiheessa siivota.
Poikasten ollessa noin kolmen viikon ikäisiä, lopettaa naaras imettämisen ja poikaset siirtyvät kokonaan kiinteään ruokaan. Poikasia ruokitaan runsaasti ja monipuolisesti, mielumin aina liian paljon, kuin liian vähän. Poikasajan ruokinta on hyvin ratkaiseva tekijä hamsterin kehityksessä.
Totuta poikasia päivittäin käsittelyyn, selälleen kääntämiseen ja muihin hoitotoimenpiteisiin, jotta ne ovat jo uuteen kotiin muuttaessaan tottuneet ihmisen kosketukseen.
Neljän viikon iässä viimeistään myös turkkimuunnokset ovat selkeästi nähtävillä. Samoin sukupuolet on helpompi tunnistaa. Tässä vaiheessa urokset ja naaraat erotellaan omiin asumuksiinsa, runsasta tuoreruokintaa jatketaan kuitenkin siihen asti, kunnes poikanen lähtee uuteen kotiin. On tapauskohtaista, tulevatko poikaset vielä toimeen uros- ja naaraslaumoina vai pitääkö jokainen erottaa omaan asumukseen.
Viiden viikon iässä poikaset ovat luovutusikäisiä, ja yleensä valmiita lähtemään uuteen kotiin.