Näkökulmia syyrialaisen hamsterin lisääntymiseen

Erään foorumikeskustelun kautta ajauduin lukemaan laboratoriotutkimuksia Mesocricetus Auratuksesta (syyrialainen hamsteri), joka on tutukimuksissa paljon käytetty eläin. Varsinkin lisääntymistutkimukset kiinnostivat, sillä ehdin jo huomata, ettei noiden karvanaamojen kasvatus ole aivan niin yksioikoista kuin aluksi kuvittelin. Tässä artikkelissa kurkataan syyrialaisen lisääntymiseen liittyvään tutkimuskenttään, sen sudenkuoppiin, ja miten tuloksia voi harkiten hyödyntää kasvatuksessa.

Syyrialaisten lisäännyttäminen laboratoriossa pohjaa pitkälti 80-luvun lopussa tehtyihin ohjeistuksiin. Eräs yleisesti käytetty opus on ”Laboratory hamsters, Care and Management, Melvin W. Balk ja Gilbert M. Slater” [1], jossa on oma lukunsa hamsterin lisäännyttämiselle. Kyseinen ohjeistus keskittyy käytännön suuntaviivoihin, esittämättä yleensä sen tarkempia tutkimustuloksia. Tämän tyyppinen hieman irrallinen kooste antaa tilaa tulkinnoille, josta hyvänä esimerkkinä on maininta naaraan optimaalisesta lisääntymisiästä 10 kk:n kieppeillä. Kuitenkaan spesifiset tutkimusartikkelit, kuten [2] eivät suoranaisesti tue tätä tulosta. Molemmat lähteet yhtenevät siinä, että naaraan ensimmäisen poikueen sanotaan olevan tavallisesti pienempi kuin seuraavien, ja siinä, että noin vuoden iässä naaraan hedelmällisyys alkaa laskea merkittävästi. Jälkimmäisessä julkaisussa laitetaan lisäksi suurta painoa sille, onko kyseessä ensimmäistä kertaa synnyttävä, vai useampia poikueita saanut naaras. Havainnollinen taulukko alla [2] (klikkaa kuvaa saadaksesi sen isommaksi).

Myös ensimmäisessä opuksessa mainitaan naaraan saavan yleensä 4-6 poikuetta lisääntymisikänsä aikana. Tämä antaakin avaimen siihen, mistä oikeastaan on kyse. Naaras on hedelmällisimmillään 10 kk:n iässä silloin, kun se saa useampia poikueita. Ensisynnyttäjän optimi-iäksi mainitaan jo Balk & Slaterin teoksessa 8-10 viikkoa ja uroksella 10-12 viikkoa! Koska laboratoriossa keskitytään tehokkaaseen tutkimusaineiston (siis myös hamstereiden) käyttöön ja kotikasvatuksessa taas on suuri merkitys lemmikin elinkaarella ja elämänlaadulla, ei näitä tuloksia ole mielekästä hyödyntää sellaisenaan. Nykyinen SHY:n suositus naaraan astutusiästä, 4 – 10kk, on edelleen pätevä. Näin naaraankin perinnölliset ominaisuudet ja mahdolliset puutteet jalostuskelpoisuudessa ehtivät tulla paremmin esiin. Ensiastutusta on kuitenkin turha lykätä lähelle lisääntymisiän loppua paremman hedelmällisyyden toivossa.

Toinen useasti viitattu Balk & Slaterin käytännön ohje liittyy naaraan kiima-ajan havaitsemiseen. Toisin kuin kasvattajien keskuudessa, laboratoriossa luotetaan fysikaalisiin merkkeihin kiimakierron havainnoinnissa. Tämä onkin mielekästä varsinkin talvi-ajan lähestyessä, sillä naaraan kiimaan littyvä seksuaalikäyttäytyminen saattaa jatkua useita viikkoja sen jälkeen kun sen mahdollisuus hedelmöittyä on päättynyt [3]. Toisin sanoen naaras jatkaa kiimakiertonsa mukaista lordosiin eli ns. sahapukkiasentoon asettumista ja lemahtelua, vaikka se olisi fysikaalisesti kykenemätön jatkamaan sukua liian lyhyen päivittäisen valoannoksen vuoksi. Hamsteri on hyvin valoresponsiivinen lisääntymisensä suhteen ja siksi laboratoriossa noudatetaan normaalisti 14:sta tunnin päivittäistä valojaksoa. Kiima havainnoidaan naaraan läpikuultavasta märkävuodosta, jota tulee kierron toisena päivänä kiimapäivän jälkeen. Kolmannen ja neljännen kiertopäivän jälkeen tulee uusi kiimapiikki.

Lisääntymisen todennäköisyyteen vaikuttaa myös parituksen kesto, jolla on suurempi merkitys kuin naaraan iällä. Tavallisesti noin puolen tunnin yhdistäminen on täysin riittävä, mutta valojakson määrä vaikuttaa myös urosten hedelmöityskykyyn. Lyhyellä päivänvalolla pidetyt urokset saavat tavallista harvemmin jälkeläisiä ja niiden tuottama poikasmäärä on pienempi tavanomaisella parituksella [2]. Pidennetty paritusaika nostaa onnistumisastetta jonkin verran. Kaikki urokset eivät kuitenkaan ole samalla tavalla valoherkkiä [4].

Yhteenvetona voidaan sanoa, että parituksen onnistumiselle määräävin tekijä on riittävä valo, jota tulisi saada 14h vuorokaudessa. Tällöin yli 90% naaraista, jotka ovat 10kk tai alle, saa poikasia [2]. Yllä olevasta taulukosta voi nähdä, että riittävän pitkään paritetut ensimmäistä poikuettaan tekevät naaraat (ryhmä HI-HE, mated once) hedelmöityivät tasan 100%:n todennäköisyydellä. Lyhentämällä valoaikaa 10 h:een hedelmällisyys notkahtaa rajusti. Viiden viikon kuluttua poikasia sai enää 4/9 naaraista eli alle puolet [3]. Kahdeksan viikon kuluttua vain 2/9 naaraista sai poikasia. Hyviä uutisia on kuitenkin parikin. Vaikka pimeä jakso jatkuisi, naaraat palautuvat siitä huolimatta normaaliin hedelmällisyyteensä 17-23 viikon jälkeen. Lisäksi pimeän jakson kokeneet naaraat tuottavat hieman enemmän poikasia ja näistä merkittävästi suurempi osa elää vieroitusikään [3].

Yhteistä näille tutkimuksille on, että hamsterinaaraat saavat useampia poikueita kuin mitä kasvattajat tapaavat teettää. Yhdessäkään näistä tutkimuksista ei kuitenkaan otettu kantaa siihen, miten se vaikuttaa esimerkiksi naaraiden kehitykseen, elinikään tai vaikeimmin mitattavissa olevaan elämänlaatuun. Huomionarvoista on myös se, että laboratoriokannat on kehitetty elinvoimaisuutta ja kestävyyttä silmälläpitäen. Tämä on aivan päinvastainen jalostussuunta kuin mitä tyyppiin ja turkin ulkonäköön keskittyvillä kasvattajilla.

Toki esimerkiksi luonnehäiriöiset karsitaan molemmista linjoista. Useita raskauksia hyvin kestävät naaraat eivät edes voi tulla esille lemmikkikasvattajien linjoissa, joissa naaraalle teetetään enintään kaksi poikuetta. Missään tutkimuksessa ei myöskään mainittu synnytykseen kuolleita naaraita, joita tavataan lemmikkilinjoissa. Seikka on kuitenkin merkittävä tutkimustulosten tulkittavuuden kannalta, joten tuskin sitä olisi tahallisesti jätetty huomiotta. Tästä voidaan päätellä lemmikkikantojen jossain määrin kärsineen lisääntymisterveyden suhteen, joten synnytykset ovat lemmikkinaaraalle suurempi riski kuin laboratoriosisarelleen.
—
[1] ”Laboratory hamsters, Care and Management”, Melvin W. Balk ja Gilbert M. Slater, 1987
[2] ”Stimulus requirements for pregnancy initiation in the golden hamster (Mesocricetus auratus) change with age and parity”, U. W. Huck, R. D. Lisk ja C. L. Guyton http://www.reproduction-online.org/content/84/2/457.long
[3] ”Sex differences in the onset of seasonal reproductive quiescence in hamsters”, Beery, Trumbull, Tsao, Constantini ja Zucker http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1685842/
[4] ”Photoperiod and Reproductive Condition Are Associated with Changes in RFamide-Related Peptide (RFRP) Expression in Syrian Hamsters (Mesocricetus auratus)”, Mason, Duffy, Zhao, Ubuka, Bentley, Tsutsui, Siver ja Kriegsfeld http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3266107/