Mene sisältöön 
Eräs mieleenpainuvimpia neuvoja joita olen kasvatusurani aikana lukenut on ollut se, että kasvatus ilman tavoitetta tai suunnitelmaa ei ole jalostusta; se on kannan lisäännyttämistä. Jalostus ei ole synonyymi kasvatukselle, vaan yllättävän moni kertoo jalostavansa hamstereita, vaikka tavoitteita ei ole tai jos on, se on ”terveiden ja hyväluonteisten hamstereiden” jalostus.
Lähtökohtaisesti jalostushamstereiden pitäisi olla terveitä ja hyväluonteisia! Poikkeuksena tietenkin jokin harvinainen laji tai mutaatio joka halutaan säilyttää, mutta toistaiseksi ne, joiden tavoitteena ovat ”terveet ja hyväluonteiset hamsterit” kasvattelevat ihan yleisiä muunnoksia ja lajeja.
Miksi sitten pelkkä eläinmäärän lisääminen aiheuttaa niin paljon närää? Ei se tietenkään haittaa jos pitää kaikki tuottamansa eläimet itsellään esimerkiksi ruokakasvatusta varten, mutta noin muuten jalostamattomat eläimet huonontavat koko kannan laatua ja jäävät todennäköisemmin kodittomiksi, koska ainakaan kasvattajat eivät huonolaatuisia eläimiä halua linjaansa, paitsi harvoissa tapauksissa kun halutaan uutta verta. Olisikin toivottavaa, että jokaisella poikueella olisi tarkoituksensa, mielellään hamsterikannan parantajana.
Jalostuksen tavoitteet vaihtelevat eri kasvattajilla, eikä ole yhtä ainoaa oikeaa tavoitetta (tai tavoitteita), koska ne muuttuvat hamstereiden mukana. Jotkut toivovat linjaansa parempaa turkkia, jotkut parempaa rakennetta, jotkut parempaa väriä ja siis tavallaan työstävät linjaansa kohti standardia, mutta standardista poikkeaminen ei väärin ole myöskään, jos siitä ei ole terveydellistä haittaa. Esimerkiksi allekirjoittanut pitää henkilökohtaisesti enemmän sävyltään vaaleista sinisistä syyrianhamstereista, vaikka tuomarina suosiikin voimakkaampaa sävyä.
Itseasiassa haluaisin rohkaista ihmisiä toteuttamaan omia mieltymyksiään sen sijaan että ollaan kovin riippuvaisia näyttelymenestyksestä. Loppujen lopuksi tuomaritkin tulkitsevat standardeja omalla tavallaan ja heilläkin on mieltymyksensä, eli aina ei voi voittaa. Voin tietty kuvitella näyttelymenestyksen olevan mieluisaa, mutta on tärkeää kuunnella myös itseään ja muodostaa omia mielipiteitä sen suhteen miltä ihannehamsteri näyttää.
Jos tavoitteena on kuitenkin standardin mukainen hamsteri, näyttelyttämisen ja suunnitelmien tärkeys korostuu. Näyttelyn ulkomuotoluokasta saat asiantuntevan arvostelun hamsterista. Älä lannistu vaikka hamsterisi ei voittaisikaan mitään, se voi olla ihan hyvää jalostusmateriaalia jos sillä on hyviä ominaisuuksia joilla voit parantaa linjaasi. Jos hamsterissa ei ole muuta kuin virheitä, lienee päivänselvää ettei sitä kannata käyttää jalostukseen.
Pyri valitsemaan hamstereille puolisot, jotka tasapainottavat niiden hyviä ja huonoja ominaisuuksia. Mutkat suoriksi-esimerkkinä: pitkäpäiselle yksilölle sopii lyhytpäisempi tai huonon väriselle mutta hyvärakenteiselle käy sitten paremman värinen eläin, joka voi olla rakenteeltaan heikompi koska toinen yksilö tasapainottaa sitä. Älä yhdistä kahta eläintä joilla on paljon samoja huonoja kohtia ja odota, että nuo huonot kohdat paranisivat sen myötä.
On myös tärkeää päättää mitä väriä ja turkkimuunnosta kasvattaa. Kaikki värit eivät sovi yhteen, siksi värien yhteensopivuus on selvitettävä ennen poikasten teettämistä.
Tässä kertauksena ”kielletyt” yhdistelmät:
Satiini + satiini = Ohentaa turkkia.
Cremen sukuiset värit + keltaisen sukuiset värit = Creme naamioi keltaista ja molemmat värit huonontavat toisiaan.
Cremen sukuiset värit + mustan sukuiset värit = Creme naamioi mustaa ja molemmat värit huonontavat toisiaan.
Valkovatsainen/roan + valkovatsainen/roan = Tuloksena voi olla silmättömiä tai pienisilmäisiä poikasia.
Lyhytkarvainen ja pitkäkarvainen eivät myöskään sovi yhteen, tuloksena voi olla pitkäkarvaisia lyhytkarvaisia tai lyhytkarvaisia pitkäkarvaisia. Niiden yhdistäminen ei kuitenkaan ole mikään suurin synti, tärkeämpää on puhdas värilinja.
On hyvin yleistä että kasvatetaan ”vähän kaikkea”, tuloskin on sen mukainen, eli esimerkiksi cremeiltä puuttuu punaisuutta, mustat rusehtavat, värimerkillisten tikkaus ja merkit ovat heikot. Ennen kuin edes harkitset kasvattamisen aloittamista, valitse yksi väri jota haluat jalostaa. Valitse kuitenkin harkiten ja ole realistinen, mieti löytyykö väriä ennestään Suomesta tarpeeksi vai joudutko tuomaan ulkomailta lisävahvistusta.
Jalostuseläimet kannattaa etsiä muualta kuin eläinkaupasta. Kasvattajilta löydät todennäköisemmin jalostukseen kelpaavia eläimiä, koska he useimmiten työstävät linjaansa myös lähemmäs standardia.
