Syväluotausta syyrianhamsterien kasvatukseen

Syyrianhamsteri (tunnetaan myös nimillä syyrialainen hamsteri ja kultahamsteri) on yksi maailman suosituimmista lemmikkijyrsijälajeista, eikä ihme, hamstereista ne ovat olleet pisimpään lemmikkimarkkinoilla, lisäksi värejä ja kuvioita on enemmän kuin muilla hamsterilajeilla. Niiden kasvatus on myös helppoa, naaraiden kiimat ovat säännöllisiä ja poikaset syntyvät yleensä 16 päivää astutuksen jälkeen. Poikasten hoito ei ole myöskään kovin vaativaa varsinkaan kahden ensimmäisen viikon aikana, jolloin emän annetaan hoitaa poikasensa rauhassa, vaikeinta tuona aikana onkin uteliaisuuden hillitseminen, emää ei nimittäin saa häiritä ennen kuin poikaset täyttävät 2 viikkoa.

Tämä artikkeli ei kuitenkaan käsittele syyrianhamsteiden kasvatuksen perusteita, vaan sitä miten syyrianhamstereita jalostetaan. Syyrianhamstereiden kasvatuksen perusteita voit lukea täältä.

Valitse väri jota haluat kasvattaa – puhtaan värilinjan tärkeys

Arvostettujen englantilaisten kasvattajien hamsterit ovat haluttua jalostusmateriaalia koska heillä on jotain mikä tekee heidän hamstereistaan useimmiten näyttelyvoittajia; puhtaat värilinjat. Tämä tarkoittaa sitä että sukutaulussa näkyy pelkästään yhtä väriä, tai vähintään tietyn värin sukulaisvärejä. Toki arvostettujen englantilaiskasvattajien hamsterit ovat muutenkin kauniita ulkomuodollisesti, mutta se on suunnitelmallisen jalostustyön tulosta.
Yksinkertaisin ohjenuora hyvän värisiin syyrianhamstereihin on: käytä samanvärisiä keskenään. Siispä ennen kuin edes aloitat kasvatusta, päätä mitä väriä haluat kasvattaa ja hanki sen värisiä jalostuseläimiä, varsinkin jos kyseessä on dominoiva väri. Resessiivisten värien kanssa riittää että jalostuseläimet kantavat haluamaasi väriä, vaikka tietenkin olisi parempi jos saat juuri haluamaasi väriä.

Jos haluamaasi väriä ei ole saatavilla, käytä sukulaisvärejä. Jos haluat esimerkiksi kasvattaa soopelia, voit käyttää myös cremeä, minkkiä, soopelisuklaata, kuparia tai normaalia umborousta joka kantaa cremeä.

Valitse turkkimuunnos jota haluat kasvattaa

Tämä koskee lähinnä lyhyt- ja pitkäkarvaisia. Näiden sotkeminen keskenään voi tuottaa pitkäkarvaisia, joilla on tavallista lyhyempi turkki, tai lyhytkarvaisia, joilla on pitkiä karvoja joukossa tai kokonaisuudessaan pidempi turkki kuin lyhytkarvaiselta toivottaisiin.

Rexin ja satiinin saa huoletta sekoittaa keskenään, onhan satiini-rexille oma standardikin. Satiinin kanssa vaan tulee olla varovainen, kahta satiinia ei tule yhdistää, tuloksena voi olla ”supersatiini”, jolla on ohuempi turkki ja kauniin kiillon sijaan rasvaisen näköinen turkki.

Syyrianhamsterin rakenteesta

Lue Suomen Hamsteriyhdistyksen näyttelystandardi täältä.
Hamstereilla lyhyt, tanakka, pyöreä rakenne on toivottavaa. Tämä koskee niin päätä kuin kehoakin. Ääripäät eivät kuitenkaan ole terveydelle hyväksi, syyrianhamsterilla kuuluu erottua otsapenger ja hieman kuonoakin, kuonon tulee kuitenkin olla pyöreä. Korvien tulee olla pienet, pyöreät ja leveälle asettuneet.

Yleisiä rakenteen virheitä, jotka huonontavat arvostelua näyttelyssä:

• Pitkä tai kapea pää
• Erottuva kaula ja vyötärö
• Suuret korvat
• Pitkä tyyppi
• Liioitellun suuri tai pieni koko
• Liikalihavuus

Terveydellisiä rakenneongelmia

• Knikit (hylätään ulkomuotoluokassa)
• Rintalastapiikki
• Liikalihavuus
• Liioitellun suuri koko

Liian suuri koko voi aiheuttaa ongelmia naaraan tiinehtyvyyteen, eikä kasvatuksessa sen vuoksi tulisi pyrkiä kasvattamaan mahdollisimman suuria tai painavia syyrianhamstereita. Liioitellun suurten syyrianhamsterien ongelmasta on Suomessa päästy jonkin verran etääntymään sen jälkeen, kun Suomen Hamsteriyhdistys muutti syyrianhamsterien lajimääritelmästä koon määritelmän sanamuotoon ”Hamsterin tulee olla sopusuhtainen. Ihannekokoinen, täysikasvuinen hamsteri painaa noin 160–200 grammaa.” aiemman ”mahdollisimman suuri” sijaan. Jotkin ulkomaantuonnit saattavat olla kooltaan liioiteltuja.
Tanakkaa, pyöreä tyyppiä tavoitellessa voidaan helposti sortua ruokkimaan hamsteri liian lihavaksi. Liikalihavuus ei ole hamsterille hyväksi, vaan voi aiheuttaa moninaisia terveysongelmia. Jotkin hamsterit ovat luonnostaan taipuvaisia lihomaan hyvin helposti, jolloin niiden ruokintaan tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Joskus lihavia hamstereita on näyttelyssä palkittu hyvästä tyypistä, mutta ilmapiiri aiheen tiimoilta on viime vuosina huomattavasti kohentunut. Kasvattajan tulisi ymmärtää se, että tyypiltään huono hamsteri ei muutu hyvätyyppiseksi olemalla lihava.

Hännässä olevat knikit eivät tietenkään haittaa hamsterin elämää millään tavalla, mutta näyttelyssä hamsteri hylätään jos häntä on mutkalla, vaikka kyseessä ei olisikaan perinnöllinen knikki vaan esimerkiksi putoamisen seurauksena katkennut häntä joka on luutunut mutkaksi.

Rintalastapiikit ovat hamstereilla suhteellisen harvinaisia, mutta niihin voi törmätä satunnaisesti. Piikki tuntuu nipukkana hamsterin rinnassa, etujalkojen välissä. Rintalastapiikin perinnöllisyys hamstereilla on epäselvää.

Terveysongelmat

Syyrianhamstereiden kanta Suomessa on yleisesti ottaen melko terve, ainoa mainittava riesa on kasvaimet. Alttius kasvaimille voi olla perinnöllistä tai periytymätöntä. On viisasta olla jatkamatta sukulinjaa, jos kasvaimia ponnahtaa jatkuvasti esiin oikeanlaisesta ruokinnasta huolimatta.
Knikki eli häntämutka ei ole varsinaisesti sairaus, mutta sen kerrotaan voivan halvaannuttaa hamsterin joutuessaan väärään selkänikamaan, tämä on kuitenkin hyvin harvinaista. Useimmiten knikit löytyvät hännästä ja tuntuvat jo hamsterinpoikasilla jos sellaisia on. Toisinaan nuorilta sitä ei huomaa ja knikki kehittyy mutkaksi sitä mukaa kun hamsteri kehittyy, toisin sanoen kehitysvaiheen loputtua ei enää perinnöllisiä häntämutkia hamsterin häntään ilmesty.

Yksi pelkästään syyrianhamstereille ja eurooppalaisille hamstereille (Cricetus cricetus) ominainen ja kuolettava sairaus on HaPV, eli hamstereiden papovavirus. Suomessa sitä ei tällä hetkellä ole, mutta tukkuhamstereilla sitä on löytynyt viime vuosina mm. Ruotsissa, siksi tuontihamstereiden ja eläinkauppahamstereiden kanssa on syytä olla varovainen. Lue lisää papovasta täältä.

Syyrianhamstereiden jalostus käytännössä

Käy näyttelyssä kehittääksesi ”hamsterisilmääsi”, eli opettele tunnistamaan hamstereista niitä ominaisuuksia mitä standardeissa toivotaan. Voit kehittää hamsterisilmää parhaiten olemalla esimerkiksi assistenttina tai sihteerinä ulkomuotoluokan tuomarille. Valitse jalostuseläimet joissa on mahdollisimman paljon hyviä puolia ja tasapainoisuutta. Esimerkiksi kaunispäiselle ei kannata valita pitkä- ja kapeapäistä kumppania ja toivoa että poikasille periytyy kauniit päät, vaan kumppanilla tulisi olla mahdollisimman lyhyt ja leveä pää myös, jotta olisi edes jonkinlainen mahdollisuus kaunispäisiin poikasiin.

Älä myöskään jalosta tiettyä ominaisuutta muiden ominaisuuksien kustannuksella, vaan yritä parannella kaikkia ominaisuuksia. Jos halutaan esimerkiksi FIN MVA-tasoiselle cremelle kumppani ja vaihtoehtoina on hyvärakenteinen mutta kalpea creme tai hyvärakenteinen ja kauniin punainen normaali joka kantaa cremeä, mielestäni järkevin valinta kumppaniksi olisi tuo normaali, koska sen poikasista saattaisi tulla punaisempia.

Poikasta valitessasi voi olla viisasta odottaa hieman yli luovutusikän, että näet millaiseksi kasvattisi ovat kehittymässä. Hamsterinpoikaset muuttuvat kehittyessään paljon, niiden väri syvenee ja rakenne kypsyy, joten alle luovutusikäisistä on mahdotonta varmasti sanoa, mikä niistä tulee olemaan poikueen paras.

Syyrianhamsterin värit + sukulaisvärit

Listasin alle järjestykseen joitain värejä joita Suomessa on tai on tavattu. Värit nimityksineen on poimittu täältä, mutta värejä on enemmänkin ja tulee enemmän diluutiogeenin yleistymisen myötä. En kuitenkaan suosittele luomaan uusia värejä päämäärättömästi, vaan jalostamaan tunnettuja värejä tavoitellen puhdasta värilinjaa.

Mustan sukuiset värit:

Cremen sukuiset värit:

Tummakorvaisen valkoisen sukuiset värit:

Värimerkilliset:

Syyrianhamsterin kuviot

Kuviot tuovat oman vaikeutensa jalostukseen, kun standardinmukaisen rakenteen, värin ja turkin lisäksi olisi tavoiteltava standardinmukaista kuviotakin.

Kilpikonnakuvio on kuitenkin ainoa jota ei voi jalostaa, kilpikonnalaikkujen levittäytyminen tasaisesti ympäri kehoa, puhdas sävy ja hyvin rajautuneet laikut ovat puhtaasti tuurista kiinni. On myös huomioitava, että ainoastaan naaraat voivat olla kilpikonnia, jos kilpikonnakuvioisella hamsterilla on kivekset (ja nisät), se on hermafrodiitti, eli uroshamsteri jolla on yksi ylimääräinen X-sukupuolikromosomi. Tällaiset urokset ovat aina hedelmättömiä.

Kaikkia kuvioitakaan ei kannata yhdistää, vaarana voi olla esimerkiksi roanin tai valkovatsaisuuden piiloutuminen kuvioiden alle, jolloin kahden roanin, kahden valkovatsaisen tai roanin ja valkovatsaisen yhdistämisen tuloksena voi olla silmättömiä tai hyvin pienisilmäisiä hamstereita.
Tässä listattuna kaikki syyrianhamstereilla tiedetyt kuviot genotyyppeineen.