Hamsterien jalostuksen perusteita ja termistöä

Pureudun pintapuolisesti hamsterien jalostuksen keskeisimpiin termeihin ja menetelmiin.

Jalostus

Jalostuksella tarkoitetaan eliöiden, mikrobien, kasvien tai eläinten kehittämistä haluttuun suuntaan keinotekoisesti valitsemalla toivottuja piirteitä omistavat eläinyksilöt lisääntymään keskenään. Jalostus on siis ihmisen tietoisesti ohjaamaa ja nopeuttamaa evoluutiota. Jalostuksella on päämäärä, johon jalostaja pyrkii tekemiensä jalostusvalintojen avulla. Hamsterien kasvattaminen ilman jalostustavoitetta ei ole jalostusta vaan pelkkää määrän lisäämistä.

Hamsterien jalostuksessa pyritään saavuttamaan hamstereita, jotka ovat terveitä, väriltään ja rakenteeltaan näyttelystandardin mukaisia ja luonteeltaan ystävällisiä. Tähän tavoitteeseen voidaan pyrkiä monenlaisia eri jalostusmetodeja käyttäen.

Vaikka näyttelymenestys mukavaa onkin, kaikista tärkein tavoite lemmikkien jalostuksessa tulisi olla niiden terveys ja ystävällinen luonne. Nämä ominaisuudet ovat moninkertaisesti kaunista ulkonäköä merkittävämpiä.

Sisäsiitos

Sisäsiitos (myös ”sukusiitos”) on paritus, jossa lisääntyvät yksilöt ovat sukua toisilleen. Sisäsiitos lisää samojen geneettisten ominaisuuksien – niin hyvien kuin huonojen – esiintymistä syntyvissä jälkeläisissä, ja sitä voidaan käyttää esimerkiksi lisäämään tai säilyttämään tiettyjä ulkonäöllisiä ominaisuuksia jälkeläisissä.

Sisäsiitos ei ensimmäisissä sukupolvissa aiheuta sairaita tai vammaisia poikasia, mutta käytettäessä sisäsiitosta jalostuksen työkaluna on jalostuseläinten terveys pidettävä etusijalla. Sukusiitos voi lisätä epäedullisten sairausgeenien ilmentymistä.

Suomen Hamsteriyhdistys suosittelee kasvattajille serkkuparitusta (sukusiitosprosentti 6,25%) korkeimmaksi käytetyksi sukusiitosprosentiksi.

Sukusiitostaantuma

Sukusiitostaantuma (”inbreeding depression”) tarkoittaa elinvoimaisuuden vähentymistä, joka johtuu huonojen geenien kertautumisesta liian rankan sisäsiitoksen myötä. Se voi esiintyä esimerkiksi hedelmällisyysongelmina, pienentyneenä poikuekokona, poikaskuolleisuutena ja autoimmuuniheikkouksina, jotka lopulta voivat pahimmassa tapauksessa johtaa jopa populaation sukupuuttoon kuolemiseen silloin kun toimivia yksilöitä ei ole tarpeeksi jäljellä.

Ulkosiitos

Ulkosiitos on paritus, jossa lisääntyvät yksilöt eivät ole sukua toisilleen. Käytännössä ulkosiitokseksi voidaan nimittää myös erittäin kaukaisten sukulaisten välisiä parituksia, jos populaation koko on hyvin rajallinen ja täysin erisukuisia yksilöitä ei ole löydettävissä.

Ulkosiittäessä toivottujen ominaisuuksien aikaansaaminen on sukusiitosta vaikeampaa, sillä ulkosiitetyn suvun geneettinen perimä on sisäsiitettyä sukua monimuotoisempi, eikä kasvattaja kykene etukäteen ennustamaan mitkä geenit tästä ”geneettisestä lotosta” osuvat poikasille. Poikueet voivat olla laadultaan hyvin vaihtelevia, eivätkä kauniitkaan vanhemmat välttämättä periytä poikasilleen kasvattajan toivomia ominaisuuksia. Ulkosiitoksella voidaan kuitenkin pyrkiä välttämään sisäsiitoksesta aiheutuvia terveysongelmia.

Linja

Linja on joukko yksilöitä, jotka kantavat samankaltaisia ominaisuuksia ja tuottavat yhdenmukaisia jälkeläisiä. Tämä saadaan aikaan linja- tai sukusiitoksella, jossa linjan eläimet ovat keskenään tasalaatuisia siksi että ne jakavat hyvin paljon samaa geeniperimää keskenään.

Linjasiitos

Linjasiitos on jalostustapa sekä sisäsiitoksen muoto, jota yleisesti käytetään kotieläinjalostuksessa. ”Linjaamalla” tiettyyn eläimeen sukutaulussa yhdistäen yksilöitä, joilla on kaikilla kyseinen eläin suvussaan, pyritään kertaamaan kyseisen eläimen ominaisuuksia jälkeläisissä.
Maltillisesti linjasiitetty linja voidaan luoda esimerkiksi valitsemalla uros, jolla astutetaan useita keskenään erisukuisia naaraita, joiden jälkeläiset yhdistetään erisukuisiin eläimiin ja näiden jälkeläiset sitten toisiinsa. Tässä vaiheessa suku linjautuu alkuperäiseen urokseen, joka on poikasten isoisoisä molempien vanhempien puolelta, ja sukusiitosprosentti on 3,125%.

Linjasiitosta voidaan harjoittaa myös hyvin rankasti linjaamalla esimerkiksi astuttaen tyttäriä omalla isällään, mutta tällainen menettelytapa voi pidemmällä tähtäimellä kostautua eläinten terveyden kustannuksella.

Laajapohjainen sisäsiitos

Laajapohjaiseksi sisäsiitokseksi kutsutaan sitä, kun linjaa luodessa käytetään useita uroksia ja naaraita. Näitä paritetaan keskenään, mutta kaikkein läheisimpiä sukusiitoksia vältetään. Linja on sukusiittoinen, mutta linjaa ei ole muodostettu linjaamalla ainoastaan yhteen yksilöön.

Puhtaat värilinjat

Puhtailla värilinjoilla tarkoitetaan sukuja, jotka tuottavat keskenään samanvärisiä jälkeläisiä. Puhtaiden värilinjojen ylläpitäminen on välttämätöntä, jotta saadaan aikaan väriltään standardinmukaisia hamstereita – toisilleen sopimattomien värien sekoittaminen huonontaa niiden laatua. Kasvattajan tulisi pyrkiä yhdistämään keskenään samanvärisiä tai geneettisesti väreiltään yhteensopivia eläimiä ja välttämään värigeenien sillisalaattia. Ihanteellisessa tapauksessa eläimellä olisi lähisuvussaan ainoastaan keskenään samanvärisiä eläimiä, ja kasvattaja pystyy ennustamaan syntyvän poikueen värit etukäteen tarkasti.

Sukusiitosprosentti

Sukusiitosprosentin (myös sukusiitosaste, sukusiitoskerroin) avulla mitataan sitä todennäköisyyttä, että eläimen perimässä on samalta kantavanhemmalta tuleva geeni kahdentuneena. Internetissä on saatavilla monenlaisia laskureita sukusiitosprosentin nopeaan selvittämiseen. Suurin mahdollinen kahden eläimen välinen sukusiitosprosentti on 50%, ja luku puoliintuu jokaisessa sukupolvessa täyssisarusten ollen 25%, puolisisarusten 12,5%, serkusten 6,25% ja niin edelleen. Kahden täysin erisukuisen eläimen välinen sukusiitosprosentti luonnollisesti on 0%. Sukusiitosprosenttia voidaan pitää vain viitteellisenä tapana selvittää eläimen sisäsiittoisuutta, sillä prosentteja ei voida laskea rajattomasta määrästä aiempia sukupolvia.

Sukukatokerroin

Sukukatokerroin kertoo kuinka paljon geenien monimuotoisuus on vähentynyt sukupolvien mittaan. Se lasketaan suhdelukuna, jolloin tunnettujen erinimisten esivanhempien lukumäärä jaetaan kaikkien mahdollisten esivanhempien lukumäärällä. Esimerkiksi 6 sukupolvessa on esivanhempia yhteensä 126; jos näistä tunnettuja, eri yksilöitä 100, on sukukatokerroin 100/126 = 0,79. Mikä merkitsee, että eläimellä on jäljellä 79% siitä monimuotoisuudesta, joka olisi mahdollista, jos kaikki esivanhemmat olisivat eri yksilöitä.

Sukutauluohjelmat

Paperisten sukutaulujen pyörittelyn lisäksi tietokoneella toimivat sukutauluohjelmistot ovat käytännöllinen apuväline jalostustyöhön. Yksi suosituimmista on Kintraks, mutta myös lukuisia muita vaihtoehtoja on internetissä tarjolla.

Luettavaa aiheesta

Tiina Orho. Mörkö nimeltä sukusiitos. 2015. Tietopussi, Suomen Hamsteriyhdistys ry
Per-Erik Sundgren. 1993. Lemmikkieläinten jalostus. Suomen Kennelliitto
Suomen Näyttely- ja Lemmikkihiiret ry: Hiirten kasvatus – Jalostus, http://www.hiiret.fi/fin/kasvatus/?pg=3
Wikipedia: Inbreeding, https://en.wikipedia.org/wiki/Inbreeding
Wikipedia: Pullonkaulailmiö, https://fi.wikipedia.org/wiki/Pullonkaulailmiö
Salme Mujunen: Sukusiitosprosentin laskeminen, http://koti.mbnet.fi/tuulen/sm/smarti4.htm
Salme Mujunen: Katsaus jalostukseen ja vilkaisu geeniviidakkoon, http://koti.mbnet.fi/tuulen/sm/smarti3.htm
Outi Huuskonen: Koiran jalostus, mitä se on?, http://vilavallarens.50megs.com/jalostus.htm
Kristiina Kontio-Jalanka: Sukukatokerroin, http://borzoiklubi.net/sukukatokerroin.php
Susan Thorpe-Vargas Ph.D., John Cargill MA, MBA, MS, D. Caroline Coile, Ph.D. (Käännös Inkeri Kangasvuo): Geneettinen umpikuja, http://www.samans.fi/jutut/Geneettinen_umpikuja.html
CA Sharp (Käännös Hanna-Mari Laitala): Miksi sisäsiitos (insesti) ei ole järkevää, http://www.shepmates.net/Shepmate’s%20COI.htm
InCat Suomi ry: Sisäsiitos vs. ulkosiitos, http://incat.fi/kissatietoa/kasvatus/genetiikkaa/sisasiitos-vs-ulkosiitos/
Esa Ruotsalainen / Pyhä Birman Kissa ry: Sukusiitos, http://www.birma.fi/filet/sukusiitos.pdf