Syväluotausta talvikoiden kasvatukseen

Kuinka tunnistaa toisistaan helmiäissafiiri ja helmiäisnormaali?
Aloittelijan voi olla vaikea havaita eroa, ja joskus syntyy yksilöitä joista ei kokenutkaan voi olla aivan satavarma. Helmiäsnormaalin tikkaus on perusvärin eli normaalin mukainen: musta tai hyvin tumma harmaa. Helmiäissafiirilla tikkaus on safiirin värinen eli siniharmaa. Helmiäisten vaaleudessa voi olla hyvin paljon eroja, jotkut yksilöt ovat jopa valkoisia ja toisilla on hyvin tummaa ja runsasta tikkausta.

Värien kasvatuksesta
Talvikoilla ei ole ns. kiellettyjä väriyhdistelmiä, mutta eri yhdistelmät vaikuttavat värien laatuun eri tavoin. Helmi-kuvion on spekuloitu olevan homotsygoottina letaali (= poikaset jotka saavat geenin kummaltakin vanhemmalta kuolevat kohtuun varhaisessa kehitysvaiheessa emolle vaarattomasti), mutta aiheesta ei ole varmuutta.

Normaalin ja safiirin kasvatuksessa yksinkertainen ohjenuora parhaimman  tuloksen saavuttamiseen on ”normaalia normaalille, safiiria safiirille”. Normaali yleensä tekee safiirista rusehtavan ja safiiri puolestaan normaalista vaaleahkon, joten parasta on pyrkiä pitämään kasvatuslinjat väripuhtaina. Helmi ei huononna perusvärejä, mutta jos toiveena on saada aikaan hyviä helmiäisiä, ei hyvä normaali tai safiiri välttämättä ole se paras vaihtoehto, vaan tuloksena voi olla liian tumma- ja runsastikkauksellisia helmiä, kun kuvion ”alla” on tumma ja runsas perusväri.

Normaalien talvikoiden yleisiä ongelmia ovat esimerkiksi vaaleus ja kellertävyys, liian tumma vatsaväri sekä epätasainen tikkaus sekä vaaleat kylkikaaret. Safiireilla ongelmana on vaaleus, keltaisuus ja rusehtavuus, kaksi jälkimmäistä usein lisääntyvät iän myötä. Helmiäisillä yleisenä ongelmana on ”epäpuhdas pohjaväri”, jolloin tikkaus jonka kuuluisi olla vain karvojen kärjissä ulottuu koko karvan pituudelle pohjaturkkiin asti. Muita helmien ongelmia ovat liian runsas sekä epätasaisesti jakautunut tikkaus.

Talvikon rakenteesta

Talvikon lajimääritelmä eli standardi toivoo rakenteelta seuraavaa (lue koko standardi SHYn sivuilta klikkaamalla tästä):

Hamsterin tulee muistuttaa muodoltaan kuulaa, jossa ei ole kaulaa tai vyötäröä havaittavissa. Jalat ovat lyhyet ja tuskin näkyvissä kropan alta.
…
Pään tulee olla lyhyt ja leveä. Kuonon tulee olla pehmeän pyöreä alaspäin ja otsan lievästi kupumainen roomalaisen nenän tapaan. Pään koon tulee olla sopusuhtainen suhteessa muun kropan kokoon. Uroksen tulee olla selkeästi maskuliininen. Silmien tulee olla pyöreät, eivätkä ne saa olla ulkonevat. Korvat ovat pienet ja pyöreät, leveälle asettuneet, ja myös sisältä karvoittuneet. Takajalkojen jalkapohjat ovat tiheän karvan peitossa.

Toiveena on siis pyöreä, kuulamainen hamsteri, jolla on lyhyt ja leveä pää. On kuitenkin tärkeä pitää mielessä maltti, ja jalostuksen etusijalla eläimen ja sen rakenteen terveys. Suosimalla loputtomiin sokeasti mahdollisimman pyöreää, lyhyt- ja leveäpäistä eläintä voidaan päätyä liioiteltuun rakenteeseen, joka ei ole hyväksi hamsterin terveydelle. Sama ominaisuuksien ylijalostamisen mahdollisuus on tietenkin läsnä kaikkien hamsterien (ja eläinten ylipäänsä) jalostuksessa, mutta katson sen itse etenkin talvikoilla asiaksi, joka kasvattajan tulisi olennaisesti pitää mielessä.

Joitakin rakenteen ongelmia, enemmän ja vähemmän läsnä suomalaisessa talvikkokannassa:

• Liian suuret tai pullottavat silmät ja ns. ”fatty eye”: silmäkulmassa esiin tuleva luomen sisäpuolen limakalvo esim luomien löysyyden myötä
• Ylilihavuus tai vahva lihomistaipumus (ja sen myötä alttius esim. 2-tyypin diabetekseen)
• Lyhyt ja leveä ruumiinrakenne, joka voi aiheuttaa ongelmia synnytykseen tai tiineyteen etenkin hiukan suositeltua ensipoikasikää vanhemmille naaraille
• Liioitellun suuri koko
• Eläimet, jotka kehittyvät aikuiskokoonsa epätavallisen nuorena ja ”rupsahtavat” nopeasti

Nyt tätä artikkelia kirjoittaessani ja talvikoita noin kuusi vuotta kasvattaneena sanoisin, ettei epäterveellinen rakenne tällä hetkellä ole kovinkaan suuri ongelma talvikoissamme, vaan aihe on ollut enemmän pinnalla takavuosina. Kasvattajan kannattaa kuitenkin aina pitää mielessä maltillisuus.

Hyvä talvikon rakenne on sellainen, kuin standardissa sanotaan: kuulamainen hamsteri, jolla on lyhyt ja leveä pää pyöreällä otsalla. Hamsteri ei kuitenkaan ole lihava, sen silmät eivät pullota päästä, se mahtuu standardin 8–10 cm koon sisälle ja sillä on kuono. Uros on naarasta maskuliinisempi rakenteeltaan, naaras voi olla hintelämpi ja solakampi – soveltuva tiinehtymään ja synnyttämään poikasensa terveenä.

Talvikon sairauksista

Talvikot ovat melko terveitä, ja niillä ei ole hirveän paljoa perinnöllisiä yleisiä sairauksia.

Diabetes eli sokeritauti nostaa silloin tällöin päätään talvikkolinjoissa, ja sitä onkin lähiaikoina valitettavasti esiintynyt jonkin verran. Diabetes periytyy tiettävästi resessiivisenä geeninä sekä kokoelmana muuntelijoita, jotka kasaantuessaan laukaisevat sairastumisen. Talvikoilla kuten muillakin hamsterilajeilla esiintyy nuoruusiässä alkavaa 1. tyyppiä sekä 2. tyyppiä, joka tulee aikuiselle hamsterille ja jonka syntyä voi pyrkiä ehkäisemään vähärasvaisella, vähähiilihydraattisella ja vähäsokerisella ruokavaliolla. Diabetekseen sairastuneet talvikot on syytä karsia pois jalostuskäytöstä, ja on tärkeää myös tiedottaa sairastapauksista toisille kasvattajille jotta he osaavat tarkkailla sukulinjoja muiden tapausten varalta.

Talvikoilla esiintyy jonkin verran kasvaimia, perinnöllisiä ja periytymättömiä. Jos huomaat linjassasi esiintyvän periytyviltä vaikuttavia kasvaimia, kannattaa pyrkiä jättämään kasvaimelliset yksilöt pois jalostuksesta. Haastetta tuo se, että kasvaimet ilmaantuvat useimmiten vasta vanhuusiällä.

 Poikueen teettämisestä käytännössä

Talvikot ovat poikueen teettämisen suhteen pääpiirteissään melko yksinkertainen ja ”helppo” laji. Ongelmien mahdollisuus on aina olemassa, mutta lähtökohtaisesti talvikkopoikueen teettäminen on yleensä yksinkertaista ja ongelmia esiintyy melko harvoin.

Suositusikä naaraan ensimmäisille poikasille on noin 3–5 kuukauden iässä riippuen naaraan kehityksestä. Tanakkarakenteiset ja nuorena aikuiskokoonsa kehittyneet naaraat saattavat tiinehtyä huonosti kun ikää karttuu, ja komplikaatioiden riski kasvaa. Naaraat ovat hedelmällisiä keskimäärin vuoden ikäiseksi asti, mutta ei ole tavatonta että terve ja viriili naaras onnistuu saamaan poikueen hieman vanhempanakin. Urokset voivat astua naaraita vanhukseksi saakka.

Talviturkissa olevat talvikot lisääntyvät huonosti tai eivät ollenkaan. Talviturkki johtuu valon vähenemisestä joka saa hamsterit luulemaan että on talvi, ja siihen voi vaikuttaa lisäämällä päivittäistä valon määrää säännölliseen 12–14 tuntiin.

Talvikkonaaras astutetaan yhdistämällä pariskunta asumaan yhteiseen asumukseen, sillä naaraan kiimaa ei ihminen voi erottaa. Yleensä yhdistäminen on melko helppoa, urokset suhtautuvat naaraisiin ystävällisesti mutta jotkut naaraat saattavat olla hieman hermostuneita alkuun.  Useimmiten tilanne ei kiljumisesta huolimatta äidy tappeluksi, vaan pariskunta tottuu toisiinsa hiljalleen. Suosittelisin harkitsemaan uudemman kerran jalostuskäytön järkevyyttä, jos vastaan tulee talvikkoyksilö joka vahingoittaa puolisoaan.

Talvikon pyöreästä kropasta tiineyttä ei juuri huomaa ennen viimeisiä päiviä. Naaraan nisät turpoavat, vatsa pullistuu ja kylkiin lonkkien viereen tulee kumpu. Jos urosta ei poista naaraan luota ennen synnytystä, vaarana on astuminen toiseen kertaan heti synnytyksen jälkeen.

Hybridit

Hybridit ovat talvikon ja venäjänkääpiöhamsteri campbellin risteytyksiä, jotka ovat olleet hamsterikasvattajien riesana läpi 2000-luvun. Hybrideitä ei saa kasvattaa Suomen Hamsteriyhdistyksen alaisuudessa tai viedä ulkomuotonäyttelyihin. Perusteellisempaa hybriditietoa löytyy artikkelista Yleistietoa hybrideistä, tässä sivuan enemmän hybridien vaikutusta kasvatustyöhön ja sen organisoimiseen.

Kasvattajan kannattaa valita tarkkaan, mistä jalostustalvikkonsa hankkii, ja suunnata mieluiten kunnolliselle, suvullisia talvikoita kasvattavalle suomalaiselle kasvattajalle tai jonkin luotettavan ulkomaisen kasvattajan luokse. Suomessa on olemassa melko runsaat ja elinvoimaiset puhtaiden näyttelytalvikoiden sukulinjat, joita kasvattajat vaalivat tarkkaan ja laajentavat harkituilla ulkomaantuonneilla. Suvut ovat seurattavissa paikoin jopa 10 vuoden takaisiin talvikoihin.

En suosittele missään nimessä käyttämään kasvatukseen eläinkauppataustaisia ”talvikoita”, elleivät kyseessä ole kunnollisen kasvattajan eläinkauppaan viemät suvulliset poikaset.

Eläinkauppataustaisten hamsterien lajipuhtaudesta ei ole takeita, eivätkä esimerkiksi tukusta tulleiden hamsteriyksilöiden taustat esimerkiksi terveydentilan tai perinnöllisten tautienkaan osalta ole tiedossa.
Ulkomaantuonteja suunnitellessa on syytä valikoida tarkkaan, millaiselta kasvattajalta hamsterinsa hankkii. Esimerkiksi Ruotsissa ja Englannissa pitkän historian omaavat hamsteriyhdistykset säätelevät kasvatusta ja tuomitsevat hybridit, mutta maissa joissa kasvatustyö on hajanaisempaa (esim. Hollanti) ei ole varmuutta siitä, mitä kukin kasvattaja tarkoittaa sanoessaan talvikoitaan ”puhtaiksi”. Ei ole lainkaan tavatonta, että puhtaista talvikoista puhunut kasvattaja läväyttääkin pöytään epäilyttävästi campbellia muistuttavia hamstereita, joiden kaikenkirjava väritys on kaukana talvikoiden standardiväreistä. Ulkomaantuonnit ovat hyödyllinen lisä suomalaisiin sukulinjoihin, mutta niiden hankinnassa kannattaa olla tarkka.

Entä jos perusteellisesta selvitystyöstä huolimatta käy niin, että poikueeseen putkahtaakin jotain aivan muuta kuin oikeita talvikoita? Ilmoita hybridiepäilyksestäsi asianosaisille — esimerkiksi epäiltyjen hamsterien kasvattajille – ja koeta selvittää, mitkä yksilöt suvussa ovat ongelma. Monesti käy niin, että kun aihetta hieman tonkii ja kyselee kasvattajilta suvun eläimistä, löytyykin se hieman epämääräisistä taustoista oleva yksilö/yksilöt.

Lopuksi sanoisin, että hybridienkään kanssa ei kannata olla hysteerinen. On epätodennäköistä törmätä hybrideihin tai hybridiepäilyihin, jos noudattaa huolta ja tarkkuutta kasvatuseläinten valinnassa mutta pitää samalla maalaisjärjen mukana. Melko yleinen käsitys hybrideistä on, että meillä ei ole dna-testejä joilla todentaa yhdenkään yksilön puhtautta, joten emme voi oikeasti olla sataprosenttisen varmoja siitä, onko mikään talvikko oikeasti täysin puhdas – tuskinpa löytyy yksilöä, jonka suvussa ei jossain kaukana olisi yhtäkään joskus eläinkaupasta kasvatuskäyttöön sattunutta suvutonta yksilöä ajalta, jolloin hybridivaara ei vielä ollut tiedossa/ajankohtainen.