Kääpiöhamsterien poikueen hoito ja kasvatus

Oletko ajatellut teettää poikasia hamsterillasi? Ennen poikasten teettämistä on syytä tutustua tarkkaan hamsterien lisääntymiseen ja poikasten hoitoon.

Ennen poikasten teettämistä

Moni nuori hamsterinomistaja haaveilee poikasten teettämisestä omalle hamsterilleen, ihan huvikseen koska ne ovat niin suloisia. Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen: poikasten teettämiseen liittyy paljon vastuuta, ja aina on myös mahdollisuus komplikaatioihin, jotka voivat maksaa kalliin eläinlääkärireissun tai jopa hamsterin hengen.

Ennen poikasten teettämistä tulisi ensinnäkin miettiä, miksi haluaa poikasia. Pelkkä ”no kun mä tahdon” ei ole hyvä syy. Hamstereita on maailmassa jo ennestään ihan tarpeeksi, joten pelkän määrän lisäämisen sijasta kasvattamisella tulisi olla jokin syy ja päämäärä, esimerkiksi näyttelyissä menestyvien hamsterien kasvattaminen. Myös poikasten menekkiä kannattaa miettiä etukäteen – mitä jos kukaan ei ostakaan poikasia? Pidä huoli, että sinulla on riittävästi tilaa tarvittaessa pitää poikasia myös luovutusiän jälkeen.

Vanhempien valinta

Vanhempien tulee olla tarkkaan valittuja, täysin terveitä, knikittömiä ja hyväluonteisia sekä ehdottomasti samaa lajia (älä risteytä vkh talvikkoa ja campbellia!). Älä pennuta mitä tahansa hamsteria, vaan mieti tarkkaan onko juuri tuo uros tai naaras sellainen, että siitä on jotain hyötyä hamsterikannalle pitemmän päälle. Mieti myös yhdistelmää: parantavatko uros ja naaras toistensa ominaisuuksia niin, että ne saisivat hyviä poikasia? Sopivatko ne yhteen värityksiltään? Älä harjoita liian tiukkaa sukusiitosta, sillä se voi altistaa mm. sairauksille.

Parhaat lähtökohdat hamsterikasvatuksen aloittamiselle saat, kun hankit kasvatuseläimesi kunnollisilta ja asiantuntevilta hamsterikasvattajilta, ei eläinkaupasta. Myös eläinkaupasta voi joskus löytää kiinnostavia yksilöitä, mutta helpoiten ja ilman epätoivottuja yllätyksiä pääset kun hankit kasvattajalta hamsterin sukutauluineen.

Lisääntymisikä

Eri lajien naaraiden sopivat iät ensimmäiselle poikueelle:

• Vkh talvikko: noin 3–5 kk
• Vkh campbelli: noin 3–5 kk
• Vkh roborovski: noin 4–8 kk
• Kiinankääpiöhamsteri: noin 4–7 kk

Hamsterit tulevat sukukypsiksi jo luovutusiässä 4-6 viikon iässä, mutta on tärkeää odottaa että naaraat ovat ruumiiltaan täysin kehittyneitä jotta ne pystyvät hoitamaan poikasensa mahdollisimman hyvin eikä pentujen saaminen ole liian suuri rasitus. Myös liian vanha ikä on riski, sillä vanhemmat naaraat saavat herkemmin komplikaatioita synnytyksessä. Hamsterinaaraat ovat hedelmällisiä noin vuoden tai puolentoista vuoden ikään asti, mutta se on melko yksilökohtaista. Naaraalla ei terveyden vuoksi kannata teettää sen elämän aikana kuin yksi tai kaksi poikuetta, eikä useampi poikue samasta eläimestä yleensä olekaan jalostuksellisesti hyödyllistä.

Uros pystyy astumaan naaraita yleensä hamaan hautaan asti, mutta hyvin vanhalle urokselle astuminen voi olla raskas kokemus. Älä käytä urosta poikasena, vaan odota että se kasvaa täyteen kokoonsa aikuiseksi. Jotkut naaraat eivät hyväksy nuorta urosta, ja nuoresta uroksesta ei vielä tiedä millainen siitä kasvaa ulkonäöltään, terveydeltään tai luonteeltaan. Nuoren uroksen käytössä voi tulla ikäviä yllätyksiä, jos se varttuukin aikuiseksi ja sairastuu esim. perinnölliseen sairauteen tai jollain muulla tavalla kehittyy epätoivotusti.

Astuttaminen

Ihminen ei pysty havaitsemaan kääpiöhamsterinaaraiden kiima-aikaa, joten astuttaminen hoidetaan laittamalla uros ja naaras asumaan samaan asumukseen keskenään, kunnes ne kiiman tullessa parittelevat.
Totuta uros ja naaras toisiinsa ”puolueettomalla” maaperällä, eli asumuksessa tai kuljetuslaatikossa jossa on puhtaat kuivikkeet eikä kummankaan hamsterin omaa hajua. Joissain tapauksissa naaraan laittaminen uroksen asumukseen toimii.

Talvikot, campbellit ja roborovskit on yleensä helppo totuttaa toisiinsa, ja tulevat hyvin toimeen keskenään. Jos uros tai naaras on erittäin aggressiivinen puolisoa kohtaan ja tappelee, kannattaa harkita uudelleen onko sen käyttäminen jalostukseen järkevää. Kiinankääpiöiden yhdistäminen on monesti hiukan hankalampaa, ja naaraat ovat monesti hyvin epäluuloisia uroksia kohtaan. Tarkkaile pariskuntaa tarkkaan, ja erota ne jos tilanne äityy tappeluksi – ei ole ennenkuulumatonta, että hermostunut kiinankääpiönaaras tappaa uroksensa.

Parhaat mahdollisuudet tiinehtymiselle saat, kun hamsterit asuvat paikassa jossa on 18-22 °C lämmintä ja 12–14 tuntia valoa päivittäin. Etenkin valon määrä on tärkeää, sillä luonnossa eläessään talvella päivän pituus on lyhyempi eivätkä hamsterit silloin lisäänny. Talvikot voivat valon määrän vähentyessä kasvattaa talviturkin, jolloin ne yleensä eivät tiinehdy.
Merkitse muistiin päivä jolloin yhdistit pariskunnan, jotta muistat tarkkailla onko naaras tiinehtynyt kun yhdistämisestä on kulunut 19–21 päivää. Kiinankääpiönaaraalla hyvä, monesti toimiva tiineyden merkki on se, että aiemmin rauhallisesti urokseen suhtautunut naaras alkaa yhtäkkiä käyttäytyä vihaisesti urosta kohtaan.

Roborovskien kasvatuksessa on melko tavanomaista, että uros ja naaras saattavat asustella yhdessä hyvinkin pitkään ennen kuin lisääntyvät, jopa yli puoli vuotta. Jos pariskunta ei millään vaikuta lisääntyvän, valon määrän lisääminen voi tehota. Viimekädessä saattaa tehota se, että naaraalle vaihtaa toisen uroksen.

Tiineys ja synnytys

Naaras kantaa poikasiaan 19–21 vuorokautta, jonka jälkeen se synnyttää 1–10 poikasta. Noin viiden tai kuuden poikasen poikueet ovat tavallisia.
Viimeisellä tiineysviikolla naaraan vatsa alkaa pullistua, ja sen nisät turpoavat selkeästi esiin vatsaturkin seasta. Tiineyttä voi olla joskus vaikea havaita, varsinkin jos kyseessä on pieni poikue tai lihava naaras. Tiineyden loppuvaiheella asumukseen vaihdetaan puhtaat kuivikkeet, annetaan paljon pesämateriaalia ja annetaan naaraan olla rauhassa.

Kun huomaat naaraan tiinehtyneen, poista uros asumuksesta! Naaras tulee kiimaan saman tien poikueen synnytettyään, ja tällöin on todennäköistä että uros astuu sen uudelleen ja syntyy ”tuplapoikue” jälleen 19–21 päivän päästä. Kahden poikueen saaminen peräjälkeen on naaraalle hyvin raskasta, eikä yleensä ole jalostuksellisesti hyödyllistä teettää hirveän suurta määrää poikasia samasta yhdistelmästä.

Tiinettä naarasta ruokitaan runsaasti laadukkaalla siemenseoksella sekä monipuolisella tuoreruualla. Etenkin E-vitamiinin saanti on tärkeää, ja E-vitamiinia saakin esimerkiksi hampunsiemenistä tai manteleista.
Synnytys on nopea, ja kestää poikueen koosta riippuen alle tunnin. Synnytyskomplikaatiot ovat harvinaisia, mutta mahdollisia. Niitä esiintyy eniten hyvin vanhoilla ensisynnyttäjillä. Jos komplikaatioita tapahtuu, ota yhteys eläinlääkäriin.

Poikasten hoitaminen

Vastasyntyneet poikaset ovat karvattomia, ja niiden silmät ovat kiinni. Anna emon rauhassa hoitaa poikasiaan, ja tarjoa monipuolista kuiva- ja tuoreruokaa päivittäin. Pienet poikaset voi nopeasti laskea pesää sotkematta ja poikasiin koskematta, mieluiten siten että käsiin on hierottu tuttua hajua asumuksen puruista. Älä kuitenkaan turhaan tongi vastasyntyneiden pesää tai koske poikasiin, jottei emo stressaannu. Kääpiöhamsterit eivät yleensä tapa tai syö poikasiaan stressin johdosta yhtä usein kuin syyrianhamsterit, mutta siitä huolimatta on varmuuden vuoksi tärkeää antaa emon olla rauhassa.

4–5 vuorokauden iässä poikasille on kasvanut sen verran pientä hentoa karvapeitettä, että niiden väritystä voi arvailla. Älä kuitenkaan turhaan käpälöi poikasia vielä.

Viikon iässä poikaset alkavat maistella kiinteää ruokaa. Tällöin ruuan määrää on hyvä lisätä. Jos emo ei vaikuta vievän ruokaa pesään, voi sinne varovasti lisätä pieniä paloja siemenseosta sekä tuoreruokia.

9–13 vuorokauden iässä silmät aukeavat ja poikaset alkavat tehdä varovaisia retkiä pesän ulkopuolelle. Tällöin poikasten sukupuolet voi tarkistaa ja niitä voi ryhtyä totuttamaan käsittelyyn. Aluksi poikasia ei kannata nostaa ulos asumuksesta tai käsitellä kovinkaan pitkiä aikoja kerrallaan. Terraarion voi siivota kokonaan. Runsas päivittäinen ruokinta on hyvin tärkeää.

Kolmen viikon iässä emo ei enää imetä poikasia, ja poikaset alkavat pärjäillä jo melko hyvin itsekseen. Tarjoa tuore- ja kuivaruokaa niin paljon kuin hamsterit jaksavat syödä. Poikasia kannattaa käsitellä päivittäin, jotta ne tottuvat mahdollisimman hyvin ihmisen kosketukseen ja läheisyyteen. Kiinankääpiön poikaset ovat tässä iässä aikamoisia saippuapaloja, mutta ne rauhoittuvat iän myötä.

Neljän viikon iässä urokset ja naaraat voivat olla jo sukukypsiä, joten urokset tulee erottaa emosta ja siskoistaan asumaan erilleen. Voit laittaa urokset samaan asumukseen omaksi laumakseen. Talvikot, roborovskit ja campbellit voivat myös asustaa isänsä tai jonkin toisen aikuisen uroksen kanssa, mutta kiinankääpiöhamstereille en suosittele kokeilemaan. Naaraspoikaset voivat pysyä emonsa kanssa, jos emo vaikuttaa sietävän poikasia – joskus etenkin kiinari- ja talvikkoemot vaikuttavat menettävän hermonsa pentuihinsa melko nopeasti.

Viiden viikon iässä poikaset ovat valmiita muuttamaan uuteen kotiin! Kiinankääpiöpoikaset voi olla hyvä pitää kuuden viikon ikäisiksi, sillä ne kehittyvät hiukan muita lajeja hitaammin ja ovat viisiviikkoisina vielä aika villejä.

Sukupuolten tunnistaminen

Poikasten sukupuolet voi erottaa toisistaan jo parin vuorokauden ikäisiltä poikasilta, mutta välttääksesi emon stressaamista älä koske pieniin poikasiin.

Sukupuolten tunnistamisessa olennaista on hamsterin peräaukon ja sukuaukon välimatka. Naaraspoikasilla aukot ovat aivan lähekkäin, uroksella ne ovat kauempana toisistaan. Helpoiten saat asian tarkistettua, kun vertaat poikasia toisiinsa. Jos kaikki poikaset ovat samaa sukupuolta, voi homma olla etenkin ummikolle hiukan haastavampaa. Naaraspoikasten vatsassa nisät erottuvat pieninä karvattomina kohtina turkissa, ja luovutusikäisten urosten kivekset yleensä erottuvat hännän juurella karvaisina pallukoina, etenkin kiinankääpiöhamstereilla.