...

Tuplahelmiä, onko heitä?

 

Helmiäissafiiri talvikko
Helmiäissafiiri talvikko, joka oli talvikoiden paras yksilö SHY:n Juhlanäyttelyssä 2014

Kävin alkutalvesta tiivistä sähköpostikeskustelua erään tšekkiläisen talvikkokasvattajan kanssa, ja keskustelussamme heräsi henkiin eräs aihe, joka oli ollut jo hieman unohduksissa ainakin omalta kohdaltani, sillä en ollut.

Talvikoilla esiintyvän helmikuvion on epäilty olevan homotsygoottina letaali. Tämä tarkoittaa suomeksi siis sitä, että jos poikueen vanhempina on kaksi helmiäisen väristä (helmiäissafiiri tai helmiäisnormaali) talvikkoa, ne poikaset, jotka perivät helmigeenin molemmilta vanhemmiltaan, eivät selviytyisi vaan kuolisivat jo aikaisessa sikiönkehitysvaiheessa.

Muilla hamsterilajeilla letaalit geenit ovat tuttu juttu, esimerkiksi syyrianhamstereilla vaaleanharmaan värin ja laikukkaan kuvion tiedetään olevan homotsygootteina letaaleja. Letaaliudenkin aste voi vaihdella geenistä riippuen; poikaset voivat mennä kesken eri alkion- tai sikiönkehitysvaiheessa, menehtyä pian syntymän jälkeen tai esimerkiksi syntyä silmättöminä. Tämän vuoksi näitä yhdistelmiä on vältettävä. Talvikoiden helmigeeni on kuitenkin hieman asia erikseen, ja siksipä päätin alkaa selvittää asiaa läpikotaisin. Aivan helppoa se ei ollutkaan…

Mennäänpä kuitenkin asian juurille. Ensimmäisten helmien rantauduttua Englantiin kasvattajat uskoivat helmiäisnormaalien ja helmiäissafiirien uroksien olevan steriilejä, sillä ne eivät tuntuneet saavan jälkeläisiä aikaiseksi. Jossain vaiheessa kuitenkin alkoi syntyä myös helmiuroksia, jotka olivat kaikkea muuta kuin steriilejä. Tämän jälkeen syntyivät ensimmäiset poikueet, joiden molemmat vanhemmat olivat helmiä. Poikueet olivat muutoin täysin normaaleja, mutta niihin tuntui syntyvän hieman tavanomaista vähemmän poikasia. Tämän vuoksi kasvattajat alkoivat uskoa helmen olevan homotsygoottina letaali siten, että helmigeenin molemmilta vanhemmiltaan perineet poikaset menehtyvät jo hyvin varhaisessa sikiönkehitysvaiheessa, kenties jo alkiovaiheessa, ja ikään kuin imeytyvät takaisin emon kehoon. Näin ollen poikueisiin syntyneet helmet ovat heterotsygootteja eli perineet helmigeenin vain toiselta vanhemmaltaan. Imeytymisteoriaa tukee se, ettei tiineyksiin liittynyt verenvuotoja tai muuta mahdollista keskenmenoon viittaavaa. Emotkin selviytyivät tiineyksistään hyvin, tiinehtyivät uudelleen ja elivät normaalipituisen, terveen elämän.

Mielenkiintoni aiheeseen heräsi uudelleen, kun kuulin, että Tšekissä kyseinen yhdistelmä on kielletty ja Hollannissakin osa kasvattajista suhtautui siihen kriittisesti. Tšekkiläiset kasvattajat uskovat, että poikasten, alkioidenkin, meneminen kesken täytyy olla vahingollista, sillä ihmisenkin keskenmenoon voi liittyä komplikaatioita ja huonokuntoisuutta. Lisäksi poikasten takaisinimeytymisen on ajateltu olevan myrkyllistä. Tästä ei tietääkseni ole näyttöä, mutta uskomukset istuvat tiukassa. Hollannissa taas on ajateltu homotsygoottipoikueiden alentavan emon hedelmällisyyttä ja aiheuttavan lihomista. Nämä näkökulmat olivat itselleni uusia ja tietyssä mielessä ymmärrettäviäkin, mutta lukuisten onnistuneiden englantilaisten ja suomalaisten helmi-helmi-yhdistelmien takia en itse uskoisi väitteitä todeksi.

Aloin käydä läpi erilaisista tietokannoista ja vanhoista sukutaulukokoelmistani löytämiäni suomalaisia helmi-helmi-yhdistelmiä. Meillä niitä tehtiin enemmän 1990- ja 2000-lukujen taitteessa ja 2000-luvun alkupuolella, kun helmiäisiä kasvatettiin huomattavasti enemmän kuin nykyään. Otantani oli pieni, mutta todellakin valtaosa poikueista näytti pienehköiltä, vain kolmen ja neljän poikasen poikueilta. Kolme tai neljä poikasta ei sikäli ole erityisen harvinaista, mutta hieman keskiarvoa pienempi pääluku kuitenkin. Seasta löytyi myös poikkeuksiakin ja jopa suuriakin poikueita. Uudelleentiinehtymisenkään kanssa ei ole ollut ongelmia.

Olen kuitenkin otsikoinut tekstini ”Tuplahelmiä, onko heitä?”, kun tähän asti olen vain kirjoittanut letaaliudesta ja homotsygoottihelmien (leikkisästi ”tuplahelmien”) mahdottomuudesta. Tunnettu hamsterikasvattaja Melissa Chamberlain kuitenkin on kertonut omistaneensa useamman helmitalvikon, jotka kuviottoman talvikon (normaali tai safiiri) kanssa paritettuna ovat saaneet pelkästään helmikuvioituja poikasia. Tämä siis viittaisi siihen, että todellakin voisi olla olemassa niin kutsuttuja tuplahelmiä, jotka tunnistaisi siitä, että kaikki niiden jälkeläiset olisivat helmiäisiä! Tavallisesti nimittäin helmikuvioidun ja kuvioimattoman talvikon poikueessa on sekä helmipoikasia että kuviottomia. Itse en ole aiemmin kuullutkaan moisesta mahdollisuudesta vaan olen pitänyt imeytymisteoriaa hyvinkin todennäköisenä.

Asiasta on kuitenkin erittäin vaikea saada täyttä selvyyttä, sillä kunnollisia lähteitä ei oikeastaan ole. Tieteellistä tutkimusta ei aiheen tiimoilta ole tehty tai ainakaan en ole sitä onnistunut löytämään Google Scholarista tai kotiyliopistoni artikkelitietokannasta. Tämän vuoksi tälläkään tekstillä ei ole lähdeluetteloa, kun koko artikkeli perustuu lähinnä Facebook-viesteihin ja sähköpostikeskusteluihin. Keskeisin informaatio on kuitenkin saatu kieltämättä aihepiirin auktoriteeteiltä, Chris Henwoodilta, David Baglinilta ja Melissa Chamberlainilta, jotka ovat kaikki englantilaisia, tunnettuja pitkän linjan hamsteri-ihmisiä. Minulta voi tiedustella tarkemmin sähköpostitse, mikäli mainittujen henkilöiden alkuperäiset kommentit kiinnostavat. Asiassa olisi tilausta geneettisille tutkimuksille, mutta aihe kiinnostaa niin marginaalista yleisöä, että se tuskin herättää biologien tutkimusintoa. Saahan sitä toki aina toivoa! Keskustelu jatkukoon…

Jaa artikkeli

Lisää aiheesta

Hamsterivärien genotyyppejä

Pieni lunttilista hamsterien genotyyppeihin. Listat eivät ole täydellisiä harvinaisimpien mutaatioiden ja kaikkien yhdistelmien osalta. Syyrianhamsterin