Lupailin jo pariin otteeseen puivani hamsterinkasvattajan ja -ostajan oikeuksia ja velvollisuuksia, joten täältä pesee. Monia tässä postauksessa mainittuja seikkoja on käsitelty koirien kasvattajapäivillä, josta löytyi ainoa löytämäni kunnollinen lähdemateriaali varatuomari Marja Blomqvistilta. Kannattaa silti pitää mielessä, että nämä ovat paljolti omia tutkimuksiani ja johtopäätöksiäni – ei ehdottomia totuuksia!
Ensimmäinen mielessä pidettävä asia: suullinen sopimus on pätevä. Sitä on jälkikäteen vaikeampi toteennäyttää, mutta se on aivan yhtä lainvoimainen. Sama koskee sähköposteja, chatteja, foorumi-ilmoituksia jne. Kasvattajan on annettava mahdollisimman tarkka ja oikea kuvaus myytävästä eläimestä.
Jos hän väittää hamsterin olevan tietyn värinen tai puhdasverinen (talvikot), asian on pidettävä paikkaansa. Nimittäin lain mukaan eläin on irtain esine ja sitä koskee virhevastuu. Tätä asiaa on käsitelty oikeuteen asti koirilla, mutta pieneläinten kohdalla säännöistä tingitään. Lyhytikäisen ja kohtuu edullisen eläimen kohdalla se onkin jossain määrin ymmärrettävää. Jos kuitenkin ostit hybridin aitona talvikkona, voit aivan hyvin vaatia siitä rahat takaisin – ja jos myyjä ei suostu, ostajana voit ottaa yhteyttä kuluttaja-asiamieheen. Temppu toimii lähinnä eläinkauppaeläimen kohdalla, mutta myös monet foorumit bannaavat epärehellisiä kasvattajia. Myyjän on periaatteessa oltava selvillä myymänsä eläimen taustasta, mahdollisista perinnöllisistä sairauksista jne. Hamsterinkasvattajan tulisikin selvittää huolella ainakin poikasten oikea väri ja turkinlaatu (syyrialaiset hamsterit), sekä silmämääräisesti, että sukutaulujen tuella. Muilta kasvattajilta saa tähän apua. Ostaja ei voi vaatia korvausta virheestä, jonka olemassaolosta tiesi jo kauppaa tehdessä. Esimerkiksi käy hyvin värivirhe, joka on huomioitu hinnassa.
Ostajaa taas sitovat eläimen hoitovelvollisuuden lisäksi ostamistapahtumaan liittyvät sopimukset. Jos hamsterin myynti-ilmoituksessa on vaikkapa vain linkin takana myyntiehdot, näitä tulee noudattaa. Monesti esim. vaaditaan tietyn kokoista asumusta tai noutoa. Lain tai hyvien tapojen vastainen tai kohtuuton sopimus ei kuitenkaan ole osapuolia sitova (huom. jos vaadittu asumus on suurempi kuin eläinsuojelulain vaatima minimi, tämä ei tietenkään ole lainvastaista). Osapuolten tulee olla oikeustoimikelpoisia eli 18 vuotta täyttäneitä. Pääsääntönä luonnollisesti on, että sopimukset on pidettävä. Mahdolliset lisäehdot, kuten jalostuskäytön rajoittaminen tai ohjaaminen, on kirjattava ylös ja allekirjoitettava molempien osapuolten toimesta. Huomionarvoista on, että ainakin koirilla jalostusoikeuden pidättämistä täysihintaisesta eläimestä pidetään kohtuuttomana. Myöskään säännöllistä näyttelyttämistä ei voida vaatia.
Joillain kasvattajilla on käytössä hamsterin “varaus” eli esisopimus. Esisopimus on muodoltaan vapaa sopimus siitä, että varsinainen kauppaa koskeva sopimus tehdään tulevaisuudessa. Se sitoo molempia osapuolia, mutta voidaan muotoilla vain toista osapuolta velvottavaksi. Lähtökohtaisesti voimassa on vahingonkorvausvelvollisuus, jos esisopimuksen purkaa ilman pätevää syytä. Varausmaksun käyttämistä suositellaan.
Jos hamsterin maksamisen ajankohdasta ei olla erikseen sovittu, maksu tapahtuu myyjän sitä vaatiessa eläimen ollessa luovutettavissa. Myyjällä on oikeus purkaa kauppa ostajan viivästyessä maksussaan riittävästi. Sopimuksen purkamisen lisäksi myyjällä on periaatteessa oikeus vahingonkorvaukseen. Jos eläin jätetään noutamatta sovitusti, ostajan on korvattava normaalit hoitokulut viivästyksen ajalta.
Niin kutsuttu sijoittaminen on sitä, että eläin muuttaa uuteen kotiin, mutta sen jalostusoikeus pysyy toistaiseksi kasvattajalla. Sijoittamisessa naaraan jalostuskäytöstä ei makseta omistajalle korvausta. Hamsterin virallinen omistaja on sen luovuttaja sijoitussopimuksen voimassaoloajan. Vastaanottaja on eläimen haltija ja hän huolehtii sen arkipäivän vaatimuksista. Kulujen jaosta voidaan sopia. Jos muuta ei ole sovittu, vastaanottaja huolehtii ruokinnasta, sairauskuluista yms. Luovuttaja huolehtii jalostuskäytön aiheuttamista kuluista, kuten näyttelymaksuista.
Molemmat huolehtivat poikkeuksillisista kuluista, esim. eläinlääkärikuluista, jotka eivät ole jalostuskäytön tai tavanomaisen hoidon aiheuttamia. Huomionarvoista on, että haltijan tulee pitää eläin näyttelykelpoisessa kunnossa. Luovuttaja taas on velvollinen antamaan riittävä ohjeistus ja selittämään sopimuksen sisältö, kuten tässä mainitut seikat. Vakuusmaksu voi olla korkeintaan puolet eläimen hinnasta. Se on palautettava viimeistään 2 kk:n kuluttua poikueen syntymästä, ja jos hamsteria ei käytetä jalostukseen, vakuusmaksu jää luovuttajalle (tässä nyt edelleen sovelletaan koiria koskevia sopimuksia – järkeäkin voi soveltaa). Mainittakoon vielä, että luovuttajalla on oikeus purkaa sijoitussopimus ja pitää varausmaksu, jos haltija rikkoo sopimuksen ehtoja olennaisesti tai toimii eläinsuojelusäännösten vastaisesti – luovuttaja saa siis noutaa hamsterin takaisin. Vastaanottajalla taas on oikeus purkaa sopimus milloin tahansa. Silloin hän palauttaa eläimen ja varausmaksu jää luovuttajalle.
Muita mielenkiintoisia seikkoja:
– Yhteisomistus: Kukin omistaja sai myydä tai luovuttaa osuutensa eläimestä muita kuulematta
– Yhteisomistus: Jalostuskäyttöön, lopettamiseen jne. tarvitaan kaikkien suostumus
– Virhevastuu: Myytävässä tavarassa katsotaan olevan virhe, jos sille ei ole annettu riittäviä asennus- ja käyttöohjeita suomen- tai ruotsinkielellä. 😉
Hankalampi asia hamsterinkasvattajalle on mahdollinen verovelvollisuus. Käytännössä verovelvoite syntyy, jos kasvattajaa ei pidetä harrastajana. Yllättävänkin usein ei pidetä. Ensin kuitenkin lyhyesti arvonlisäverosta, joka muuten on käytetyin yleinen kulutusvero maailmassa. Verohallinnon julkaisun mukaan: ”Käytettyjen tavaroiden sekä taide-, keräily- ja antiikkiesineiden kaupassa on tyypillistä, että myyjänä on usein yksityishenkilö, jonka ei ole suoritettava myynnistään arvonlisäveroa. — Eläviä eläimiä pidetään arvonlisäverolain mukaan tavaroina. Eläinten ensimmäisen omistajan katsotaan ottaneen eläimet käyttöön. Esimerkiksi eläinkauppa saa soveltaa marginaaliverotusmenettelyä elävän eläimen verottomaan ostoon yksityishenkilöltä ja sen verolliseen edelleenmyyntiin.” Kasvattajan ei tarvitse huolehtia arvonlisäverosta (alv 24%), ainakaan niin kauan kun toiminnan ei katsota olevan liiketoimintaa.
Lemmikkieläinten myynnin verotuksesta on ärsyttävän vaikeaa löytää tietoa, siis nimenomaan kasvattajan näkökulmasta. Koirien kasvatuksessa se on kuitenkin huomionarvoinen seikka, sillä eräskin kotikasvattaja sai taannoin 20 000 euron mätkyt (90 pentua vuodessa, 1200e kappale). Kun hän kyseli käräyttäjänsä perään, verottaja ilmoitti seurailevansa poikastehtailua netistä.
Onneksi hamsterinpoikaset ovat niin minihintaisia, että verorasitteita tuskin tulee. Tuloverotuksesta todettakoon siis vain lyhyesti:
– Tulo hamsterinkasvatuksesta voi kuulua joko henkilökohtaiseen tulolähteeseen (harrastustoiminta) tai elinkeinotoiminnan tulolähteeseen.
– Harrastustoiminnan tunnusmerkkejä: kasvatustoiminta ei kovin laajaa, hamsterit lemmikkejä, ei erillisiä tiloja
– Elinkeinotoiminnan tunnusmerkkejä: ansiotarkoitus, julkisuus, jatkuvuus, säännöllisyys
– Huom! Myös harrastustoiminnasta saatu tulos (voitto) on ilmoitettava verottajalle. Kasvattaja-harrastajallakin on periaatteessa menojen ja tulojen muistiinpanovelvollisuus. Tositteet on säilytettävä viisi vuotta.
– Huom! Elinkeinonharjoittajan tunnusmerkistö on häilyvä. Koirankasvatuksessa on katsottu elinkeinonharjoittajaksi jopa myyjä, joka oli rekisteröinyt yhden pentueen joka vuosi kolmen vuoden ajan.