Mene sisältöön 
Ehdin elää reilun vuoden siinä illuusiossa, että hamstereilla ei nyt ihmeemmin loisia ja muita ällötyksiä ole – tai ei meillä ainakaan. Sitten lainassa ollut jalostusuroksemme menehtyi äkillisesti, ja Evirassa huomattiin sillä olevan paljon kihomatoja. Yök! Eihän se siihen kuollut, niinkuin ei terve aikuinen eläin tavallisesti kuolekaan, mutta toki se pisti miettimään.
Pari päivää onnistuin ajattelemaan, että uros on saanut matonsa reissussa ollessaan. Mitä enemmän Syphacia-kihomadoista luin, sitä todennäköisemmältä alkoi kuitenkin vaikuttaa, että niitä saattaa olla meilläkin. Erään tutkimuksen mukaan (ks. alta) syrkeillä on ainakin kuutta eri Syphacia-suvun kihomatoa, joista kaksi on hiiriperäistä ja yksi rotilta. Yksi on syrkeille ominainen, mutta voi tarttua esim. roborovskeihin. Näitä on löydetty Alaskasta Brasiliaan ja Japaniin, sekä laboratorioista, että lemmikkikaupoista. Tutkimuksessa todetaan, että “Syphacia criceti and S.mesocriceti are considered non-pathogenic in hamsters” mikä tarkoittaa, ettei kihomatotartuntaa pidetä eläimelle vaarallisena.
Koska meiltä lähtee eläimiä sekä muille kasvattajille, että lemmikiksi ihan lapsiperheisiinkin, päätin joka tapauksessa madottaa hamsuni. Sehän on tavallinen toimenpide koirilla, ja jotkut hiirikasvattajatkin tapaavat madottaa eläimiään sisäloisten yleisyyden vuoksi. Lisäksi kyllästyin varsin nopeasti tuijottamaan hamstereidemme anuksen tienoille matojen pelossa ja penkomaan papanoita. Yhtään matoa en missään vaiheessa saanut silmiini, mutta tulisipa tämäkin koettua.
En ole vuosikausiin tarvinnut eläinlääkärin palveluita, ja nyt soitin pariin satunnaiseen eläinlääkärikeskukseen. Ensimmäisen havaitsin olevan lähinnä kissoille ja koirille, mutta toisessa oli onneksi pieneläimiin erikoistunut lääkäri. Sain setvittyä asian niin, ettei minun tarvinnut raahata yhtään eläintä näytille – varsinkin, kun en edes ollut löytänyt loisia! Eläinlääkäri piti kuitenkin madotusta hyvänä ajatuksena, ja totesi lääkkeen olevan hyvin siedetty. Sisäloisista vapaana hamsterit sietäisivät myös esim. flunssaviruksia ja stressitekijöitä, kuten matkaamista, paremmin.
Hain siis Nemavet-lääkkeen poliklinikkamaksua vastaan. Perillä minua odotti valmiiksi gramman pusseihin mitattu jauhe sekä annosteluohjeet jokaiselle eripainoiselle hamsullemme. Lääke maksoi vajaan euron per hamsterinnenu, joten eipä tullut ainakaan rahastuksen makua.
Myöhemmin katsoin samaa lääkettä löytyvän nettikaupoista koirille kilon tonkissa. Meillä mittaamiseen tarvittaisiin kuitenkin tarkkuusvaaka, sillä jo grammasta riittää useammalle hamsulle. Varsinkin poikasten kohdalla liika-annostelua tulee varoa.
Lääkettä annetaan veteen sekoitettuna pienruiskulla mielellään viiden päivän ajan. Tosin tiineelle naaraallemme päätin kolmen päivän riittävän (ohje on 3-5 vrk riippuen loisesta). Tämä siksi, että neljännen/viidennen päivän kohdalle osui aika, joilloin naaraan käsittelyä tulee välttää, enkä halunnut riskeerata mahdollisia poikasia pitkällisellä kuurilla. Jokainen vastaava tapaus vaatii kuitenkin harkintaa.
Hamstereiden lääkitseminen pienelläkin (0.1ml asteikko) ruiskulla on kaikkea muuta kuin ylevää puuhaa, mutta onnistui sentään. Hamsun poskipusseja tulee varoa ja katsoa, että aine menee suoraan nieluun – ei kuitenkaan liian syvälle. Välillä voi pitää taukoa, jotta eläin ehtii niellä lääkkeen. Annoin kaikille tämän perään pilttiä herkuksi ja lohdutukseksi, ja myös siksi, että loppukin lääke tulisi nieltyä. Hankalimpia tapauksia varten on syytä hankkia nahkarukkaset ja muistaa tukeva (muttei kuristava) ote.
Koska kuivikkeet, ruoka ja muu välineistö voi pitää sisällään loisten munia, on niidenkin steriloinnista hyvä huolehtia. Pistin kaiken mahdollisen uuniin 110C/20min jyväseosta ja puisia juoksupyöriä myöten. Asumukset ja uuniin kelpaamattomat virikkeet ruiskutin Virkon-desinfiointiaineella. Kyllä siihen saa yhden sunnuntaipäivän rattoisasti kulumaan, mutta eipä tarvitse enää tiirailla näkyykö sisäloisia!
Jos epäilet loisia vaikkapa hamsterisi painon pudottua ja yleiskunnon romahdettua, kannattaa tarkkailla ulkoisia merkkejä. Varminta on kiikuttaa eläin hyvään eläinlääkäriin. Tosin lääkärikään ei aina saa tulosta pyyhkäisynäytteellä, koska mm. kihomadot harvoin tulevat esiin valoisassa. Eläinlääkärin konsultaatiolla saat kuitenkin arvion onko loistartunta todennäköinen, ja lääkettä tai ainakin reseptin.
Kirjoittaja Marika Lähde (syyrialaisten kasvatusta nimellä Alkemistin)
—-
Viite: ”The laboratory rabbit, guinea pig, hamster, and other rodents”
