Hamsterilajit pähkinänkuoressa –vertailu

Mikä on hamsteri?

Hamsterit (cricetinae) ovat jyrsijöiden lahkoon kuuluvia lyhythäntäisiä jyrsijöitä. Hamsterien alaheimoon kuuluu yhteensä noin 18 eri lajia, joista lemmikkinä Suomessa pidetään viittä: syyrialaista hamsteria (Mesocricetus auratus), venäjänkääpiöhamsteri talvikkoa (Phodopus sungorus), venäjänkääpiöhamsteri campbellia (Phodopus campbelli), venäjänkääpiöhamsteri roborovskia (Phodopus roborovskii) ja kiinankääpiöhamsteria (Cricetulus griseus).

Hamsterit ovat saaneet nimensä niille varsin ominaisen piirteen vuoksi. Niillä on nimittäin poskissaan pussit, joihin ne varastoivat eli ”hamstraavat” ruokaa. Kaikki hamsterilajit ovat sekasyöjiä, jotka tarvitsevat elääkseen sekä kasviksia että eläinperäisiä proteiineja. Hamsterit eivät syö heinää.
Hamsterit ovat yö- ja hämäräaktiivisia eläimiä, joiden aktiivisin aika on ihmisten nukkuessa. Kaikki viisi lemmikkinä pidettävää hamsterilajia ovat ominaisuuksiltaan (koko, luonne, käyttäytyminen) niin erilaisia, että niitä on vaikea niputtaa yhteen kuvaukseen. Alta löydät peruskuvauksen kaikista lajeista.

(Hybridit: Talvikko ja campbelli voivat lisääntyä keskenään, ja näiden jälkeläisiä kutsutaan hybrideiksi. Hybridien kasvattaminen ja näyttelyttäminen on kielletty Suomen Hamsteriyhdistyksessä, mutta monesti eläinkaupoissa myytävät talvikot tai campbellit voivat olla jonkinasteisia hybrideitä. Hybridien ulkonäkö ja luonne vaihtelevat paljon, mutta ne ovat yleensä lemmikkinä aivan ok. Lisätietoa hybrideistä täällä.)

Vertailutaulukko

* saatavuustilanne 12.9.2020

Syyrialainen hamsteri (kultahamsteri) – mesocricetus auratus

Syyrialainen hamsteri eli kultahamsteri on Keski- ja Itä-Euroopassa luonnonvaraisena elävä hamsterilaji. Lemmikkinä syyrialaisia hamstereita on pidetty jo vuodesta 1930, kun ensimmäiset yksilöt pyydystettiin laboratorioon Israelissa.
Laji on lemmikkinä pidettävistä hamstereista suurikokoisin ja yksi maailman suosituimmista lemmikkieläimistä. Syyrialaisia löytyykin yleensä myynnistä lähes jokaisesta eläinkaupasta, ja niiden yksityisiä kasvattajia on Suomessa hyvin paljon.

Syyrialaiset hamsterit ovat erakoita, jotka tulee asuttaa aina yksin. Luonteeltaan ne ovat yleensä melko kilttejä ja helposti käsiteltäviä, jos ne on totutettu ihmiseen poikasesta lähtien. Aikuisetkin hamsterit kesyyntyvät yleensä melko nopeasti. Syyrianhamsterit sopivat lemmikeiksi myös lapsille.

Syyrialaisten hamsterien elinikä liikkuu noin 1,5 – 2,5v paikkeilla.
Ulkonäöltään syyrialaiset muistuttavat ikään kuin pientä karhua. Niiden ruumis on noin 15-20cm pitkä ja paino vaihtelee 150-250gr välillä. Syyrialaisille hamstereille on jalostettu hyvin paljon erilaisia turkki- ja värimuunnoksia:  lyhytkarvaisia, pitkäkarvaisia, kiharakarvaisia, satiinikarvaisia, mustia, valkoisia, cremejä, hopeanharmaita, laikukkaita, nauhallisia, kilpikonnakuvioisia… Valinnanvaraa on paljon ja suosikki löytyy varmasti.

Vkh talvikko – phodopus sungorus

Venäjänkääpiöhamsteri talvikko on kotoisin Siperian ruohikkoaroilta, ja lajin latinankielinen nimi on phodopus sungorus. Lajin löysi ensimmäistä kertaa vuonna 1773 eläintieteilijä Peter Simon Pallas, lemmikeiksi kaiken kansan koteihin ne saapuivat 1970-luvulla.

Talvikot ovat pääsääntöisesti erakoita. Ne tulevat nuorena hyvin toimeen esimerkiksi sisaruspareittain tai vanhempiensa kanssa, mutta yleensä neljän kuukauden iässä ne aikuistuttuaan alkavat tappelemaan. Talvikoiden laumasosiaalisuudessa on kuitenkin hyvin suuria eroja yksilöiden välillä, joten vaikka jotkut toiset saattaisivat alkaa tappelemaan, voivat jotkut pariskunnat elää onnellisina yhdessä koko elämänsä.
Talvikko on yleensä luonteeltaan melko kiltti ja helposti käsiteltävä, varsinkin silloin kun ne on totutettu käsittelyyn poikasiästä alkaen. Myös aikuinen hamsteri kesyyntyy melko nopeasti. Talvikoilla esiintyy kuitenkin jonkin verran reviiritietoisuutta, jolloin ne saattavat puolustaa asumustaan puremalla.

Talvikko elää keskimäärin noin 1,5 – 2,5 vuotta. Talvikot ovat pääsääntöisesti yöeläimiä, mutta käyvät myös päivisin juomassa ja syömässä.

Talvikot ovat kooltaan hieman kananmunaa suurempia, ja ruumiinmuodoltaan pyöreitä, paino vaihtelee 30-70 gr välillä. Niillä on kaksi väriä normaali ja safiiri sekä yksi kuvio helmi, joka tekee hamsterin perusvärin hyvin vaaleaksi. Mielenkiintoinen ulkonäöllinen seikka on myös se, että ilman kylmetessä ja pimentyessä talvikot saattavat kasvattaa itselleen talviturkin, joka yksilöstä riippuen voi näyttäytyä pelkkinä vaaleina kulmakarvoina tai jopa kokonaan valkoisena hamsterina.

Vkh campbelli – phodopus campbelli

Laji löydettiin vuonna 1902 Kiinan ja Venäjän seutuvilta (alue nimeltään Tuva). Lajin löysi tutkija W.C. Campbell, jonka mukaan campbellit onkin nimetty. Ensimmäiset campbellit tuotiin vankeuteen Englantiin tutkimustarkoituksissa vuonna 1963 ja vuonna 1968 syntyi ensimmäinen poikue vankeudessa. Lemmikiksi tavallisen kansan keskuuteen laji yleistyi vasta 1980-luvulla.

Campbellit ovat laumaeläimiä, jotka tarvitsevat itselleen yhden tai useamman kaverin. Joillain yksilöillä esiintyy kinastelua, mutta pääosin campbellit tulevat hyvin toimeen keskenään. Varminta on hankkia poikasesta asti yhdessä asunut sisaruspari tai esimerkiksi emo+tytär -pari.
Campbellit ovat luonteeltaan yleensä melko mukavia ja helposti käsiteltäviä, mutta reviiritietoisuutta näykkimisen / puremisen muodossa esiintyy jonkin verran. Campbellit ovat hämäräaktiivisia eläimiä.
Campbellit elävät keskimäärin 1,5 – 2,5 vuotta. Riesana on lajille melko yleinen sairaus diabetes, jota esiintyy 1. tyypin (nuoruusikä) ja 2. tyypin (aikuisikä) diabeteksena. Campbellia hankkiessa kannattaa varmistaa, että kasvattaja ei käytä sairastuneita yksilöitä kasvatukseen.

Laji on ulkomuodoltaan pyöreä ja hieman kananmunaa suurempi. Tottumaton silmä voi sekoittaa campbellin herkästi talvikkoon, jota se hieman muistuttaa. Campbelleilla on paljon erilaisia värimuunnoksia, niistä varmaankin yleisimpänä normaali sekä argente. Lisäksi niillä on olemassa myös joitakin turkkimuunnoksia, mutta ne ovat harvinaisia ja Suomesta saatavilla on vain satiinia.

Vkh roborovski – phodopus roborovskii

Roborovski eli ”robo” on hamsterilajeista pienikokoisin ja yksi kolmesta Phodopus-suvun kääpiöhamsterilajista. Roborovskeja on pidetty lemmikkinä 1970–luvulta alkaen, Suomessa noin 20 vuoden ajan.

Roborovskit ovat laumaeläimiä ja niitä suositellaan pidettävä pareittain tai laumoissa, jotka koostuvat saman poikueen sisaruksista tai emoista tai isistä poikasineen. Myös toisilleen tuntemattomien eläinten laumat voivat onnistua kun ne yhdistetään nuorena. Roborovskeilla esiintyy jonkin verran tappeluita, ja roborovskin ostajan kannattaisikin varautua tarpeen tullen erottamaan yksilöt toisistaan.

Robot ovat erittäin vilkkaita ja aktiivisia touhuajia, jotka ovat pääosin aktiivisia hämärään aikaan mutta voivat viipottaa hereillä myös päivisin. Ne eivät ole aggressiivisia, mutta vilkkauden vuoksi ne eivät ole samalla lailla syliteltävissä kuin muut hamsterilajit, ja niitä kutsutaankin usein ”katselulemmikeiksi”. Kärsivällisellä ja pitkäjänteisellä kesyttämisellä myös roborovskin voi totuttaa kököttämään kiltisti kädellä, mutta se vaatii paljon enemmän vaivannäköä kuin muille lajeille.

Roborovskit ovat pienikokoisia, noin 7–8 cm, ja niillä on pyöreä kroppa ja pieni puolen sentin mittainen häntä. Roborovskeilla on kaksi värimuunnosta, luonnonväri ”normaali” joka on punaruskea tummanharmaalla pohjaturkilla sekä melko uusi väri ”argente” joka on kermanvaalea siniharmaalla pohjaturkilla. Silmien yläpuolella olevat valkoiset täplät, ns. ”kulmakarvat”, sekä valkoiset posket ja vatsa ovat roborovskeille ominaisia tunnusmerkkejä, joka löytyvät kummaltakin väriltä. Roborovskeilla on koko joukko melko uusia ja osittain vielä perinnöllisyydeltään epäselviä kuviomuunnoksia: laikukas, täplikäs, isabellahusky ja platinahusky, sekä näiden yhdistelmistä muodostuvat mustasilmäinen valkoinen, valkoinen husky ja valkoinen lakillinen. Kaikkia roborovskien mutaatioita on saatavilla Suomessa, niistä normaali ja laikukas ovat yleisimpiä.

Roborovskin keskimääräinen elinikä on noin 2 vuotta. Ne ovat suhteellisen terve laji, eikä niitä riivaa mikään vakava perinnöllinen sairaus. Kasvaimia ja aggressiivisuutta lajitovereita kohtaan esiintyy jonkin verran.
Roborovskien saatavuus Suomessa on suhteellisen hyvä, mutta harvinaisia kuvio- ja värimuunnoksia saattaa joutua etsimään.

Kiinankääpiöhamsteri – cricetulus griseus / cricetulus barabensis

Kiinankääpiöhamsteri eli ”kinkki” tai ”kiinari”, on hamsterilajeista omalaatuisin, eikä varsinaisesti kuulukaan kääpiöhamstereihin, joiksi luokitellaan Phodopus-suvun ”venäjänkääpiöhamsterit”. Kiinankääpiöhamsteri on oman sukunsa (lat. Cricetulus) seitsemästä hamsterilajista ainoa lemmikkinä pidettävä. Kiinareita on pidetty lemmikkinä 1970–luvulta alkaen, Suomessa noin 20 vuoden ajan.

Kiinankääpiöhamsterit ovat pääosin erakoita, ja asutettava aikuisiällä yksin. Joitakin yksilöitä, esimerkiksi saman poikueen sisaruksia, voidaan pitää pareittain tai laumassa, mutta se on riskialtista enkä suosittele sitä lemmikinomistajille.

Kiinarit ovat luonteeltaan hiljaisia ja rauhallisia, ja yleensä erittäin kilttejä ja helposti käsiteltäviä. Ne touhuilevat asumuksessaan silloin kun ympäristössä on hiljaista ja hämärää, eivätkä juurikaan mekkaloi. Käsiteltäessä ne kiipeilevät ketterästi kättä pitkin ja takertuvat sormiin pienillä tassuillaan ja hännällään. Rauhallinen ja kiltti kiinari voikin kököttää esimerkiksi omistajansa olkapäällä asumuksen siivoamisen ajan.
Kiinankääpiöhamsterin ulkonäkö on muita hamstereita sirompi ja solakampi, hieman hiirimäinen. Niillä on n. 10–12 cm pitkä, kapeahko kroppa ja pieni parin senttimetrin häntä. Solakan ulkomuotonsa ansiosta ne ovatkin huomattavasti ketterämpiä kiipeilijöitä kuin muut hamsterit. Uroskiinareilla on melko huomiotaherättävän kokoiset kivekset, jotka saattavat hämmentää joitakin lemmikinhankkijoita.

Kiinankääpiöhamstereilla on yksi värimuunnos, ”normaali”, sekä yksi kuviomuunnos ”laikukas”. Nämä ovat kumpikin melko yleisiä ja helposti saatavilla. Niiden lisäksi on olemassa mustasilmäisiä valkoisia kiinareita, jotka ovat Suomessa äärimmäisen harvinaisia.

Kiinarit ovat muita hamsterilajeja pitkäikäisempiä, ja onkin tavanomaista että kiinankääpiöhamsteri elää vähintään 2,5 vuotta. Jopa 4-vuotiaaksi eläneitä kiinankääpiöhamstereita on Suomessa tavattu. Laji on suhteellisen terve lukuunottamatta perinnöllistä sokeritautia, joka satunnaisesti nostaa päätään ja josta pyritään ahkerasti pääsemään jalostuksella eroon.
Kiinankääpiöhamsteri kuuluu harvinaisimpien hamsterilajien joukkoon, mutta kärsivällinen odottaja saa kyllä omansa joltakulta Suomen Hamsteriyhdistyksen virallisista kasvattajista.